Artjärven näyte
Artjärven murre kuuluu hämäläismurteisiin.
Tyyne Anttila (TA), s. 19.11.1887 Artjärven Hietanan kylässä.
Haastattelu on tehty 8.7.1963 Artjärven Hietanan kylässä, haastattelijana Matti Punttila (MP).
Signum: 2379: 1.
MP: Mitenkäs, tehtii voita ennev vanhaa?
TA: no kirnuttih voita niin aina sellasel kirnul kirnuttih meillä ol sellaim puukirnu nii jossa ol, sellaiv veivi ja sitähän sit siih kirnuttih ja veivattih sit (– –) mitäh muuta, kirnui ollu. eikä sit nyt_ollum meijeriikas [sic!] silloin niiŋ ku‿m- mitä mie nyt_olen nuorempana ollu. kotoohan se voi tehtii.
MP: Olikos semmost kirnuu, mikä ol niin kum pystys?
TA: ol, sellaiŋ kirnu ol ja nii ja sitt_ol sellaiv veivattava että sit pyöritettih noiv veivist siin. nii sellaim pystykirnukih om meillä ollu mut_ei myö sil pal nys siit kirnuttu ko sit sentäh ol sentäh olevanah sit_että se aina niin tirsku ja, men ylitte aina jos se vaan_ol kylmää ja sellaist että ja sit nyt aattel a- aina että ku se oŋ kylmää niin siit tulee aina paremp voikih jos se järin ov v- v-, lämmint niin sehän tulee sellaist valke(aa ja, non niin noin, sellaist se aina ol. juu.
MP: Kertokaapas se kirnuamiin, ihlan alust astikka. Miten se alotettih?
TA: no se alotettih silkaa että, pantih, kermat sinnek kirnuh ja siit ne, ruvettih ve- veivaah ja pyörittäh ja pyörittäh niit siit ja, siit ku se tul voilles siit (– –) sielt johkih paljuh ja sellasih_aina paljuks sanottih sellasii kun_ol puisii, pitkeli(äisii, paljui ni siit otettih sinnes siit ja siit pestih ja puhlistettih. nii. silkaa se aina ol mitä mi- min_aikanain niin_on_ollu em mie nys siit aina muita vois sanoo mum mitä, milla kalel mie olen tehny. nii.
MP: Mitenkä se puhlistettih?
TA: nii puhlistettih veleŋ kans pestih niim puhtahaks ettei siel yhtää_j-, jäännym maitoo eikä sellaist että se että se ol siit varmast puhlas nii.
MP: Pantiikos suolaa?
TA: suolaa pantih niin sekah niin_että siin_ol, sellaim makusuola niin ettei nyt_ollu ihlan suolatoint niiŋ kun ny herttoo ollam monta kertaa toi meijervoi, sellaist suolatoont ny. mut_eihän ne ainakah meiläŋkäh os siih mitäh lisänneet silkaahan se on syötyy tullu.
MP: Mitenkäs sillä veivikirnulla, tehtiiv voita?
TA: nii sit veivattih vaan sit kirnuu niiŋ ku se ol niiŋ ku tahkukirnu sellain niin noin, ko se veivi, ol siin siit ja se pantih sih, sivuh kiinne ja sil veivattih siit niiŋ kau(aŋ ku se tul voille. nii.
MP: Ol helpompaa jo?
TA: ol se helpompaa nii.
MP: Tulikos se aina, hyviv voille?
TA: kyl se tul voillej jos se vaan_on sellain tavallisel lämmin ettei se ollul liika kylmää eikä ollut taas, ol liika lämmint niin siithän se, hertto ollas sellaist etteihän sit hertton siit saalak kasaintuh se ov vaam mut_etteihän sit ny, aina se jäljitettih niin, sellaseks_että se ol siit tavalliseŋ kylmää että sen sai siit voillej ja että se siitt_ol jo hyvää, pestäj ja puhlistaa.
MP: Mitäs sillev voillet tehtii sitte?
TA: myytih voi siit mitä liiken ja siit syötiih mitä, tarvittih. nii.
MP: Tehtiinkös täällä juustoo?
TA: juustoi tehtih meillä aina ennen niin noin, tehtih_aina ja myytih niit siit juustoi ko sit aina rahaa tarvitti ni sit myytih juustona ja, siit siit_aina siit alku-, siit noin tehtih, kuk kuorittih kermat kirnuh ja mitä kirnuttih ni sit taas siit loppumailost tehtih juustoo.
MP: Kertokaappas se, juuston teko, oikee tarkasti.
TA: no em mie nyt_osam muuta sanoo muuta ku sen että pantih maito kattilah ja elikkä patah mihkä sit pantih siit ja, siit pantih piimää sekah ja, siithän siit tul juustoo siit, sit se otettih siɛlt siit pois ja siit pestih ja puhlistettih se- sellaseks. että siint tul herap pois ja sit pantih suolaa sekah.
MP: Ei semmost, juustovormuu ollu?
TA: ei ollum mitä meillä mitäh e-, ainakah juustovormuu ollum muuta
ku, aina sel-
MP: (– –)
TA: ol k-, ol sellaiŋ kehä niim mihkä pantih aina se juusto jok- jota nyp paistettih ja, sellasii tehtih niiŋ ko pai-, että paistettih ne juustot niin, siitt_ol sellaiŋ kehäks sanottih niit_aina ennen sellasii puisii, kehii ja siit noin noin, pantih se juusto sinnek kehäh siit ja siit se noin, annettih siel ollas sen_aikaa että se siel nys siitt_ol, vähän aikaa että se niiŋ ko kovettu ja, silkaa ettei sit nyk kohlasteep pois otettu. niin_on, sil viisiihän se on_ollu.
Näyte teoksesta Artjärven murretta. Suomen kielen näytteitä 35, s. 10–13.