Ajankohtaista Suomen murteiden sanakirjassa
Kihilat ja lahajat
Kielikellossa käsitellään svaavokaalia, ääntämistä helpottavaa murrepiirrettä.
Riikka Tervonen esittelee vuoden 2019 ensimmäisessä Kielikellossa julkaistussa artikkelissaan Lähärettihin kihiloolle svaavokaalia, ääntämistä helpottavaa siirtymä-äännettä. Tämä murrepiirre esiintyy laajalti etenkin pohjalais- ja savolaismurteissa, ja sen yleisin esiintymisympäristö on l-alkuinen konsonanttiyhtymä, kuten sanoissa talavi ja ilima. Hieman suppeammalla alueella svaavokaalia tavataan myös nh-yhtymästä, kuten sanassa vanaha.
Sen sijaan svaavokaali h-alkuisissa konsonanttiyhtymissä (hj, hl, hm, hn, hr, hv) on pohjalainen murreilmiö. Lisäksi sen levikki ulottuu hämäläis- ja peräpohjalaismurteiden puolelle sekä Keuruun–Evijärven seudun savolaismurteisiin.
Eteläpohjalaisessa puheenparressa, kuten Kuortaneella, pohjalaisen svaavokaalin voi havaita esimerkiksi tällaisessa yhteydessä: Maija hömmääli (= arveli) notta naapurista on lähäretty kihiloolle, siis kihlojenostomatkalle. Keski-Pohjanmaalla Himangalla kerrotaan viljalajien kasvusta: Ruvis oli tähkällä ja ohora oli vihinehellä ja kaura oli heleppehellä.
Svaa-ilmiöstä on kysymys myös tyypillisissä eteläpohjalaisuuksissa mihinä, kuhuna ja johona. Kauhavalla etsitään perunakuokkia: Mihinäs kräkkäkuakat on, meen kaivamhan vähä pärinöötä.
Teksti: Riikka Tervonen