Siirry sisältöön
Haku

Sukupuolineutraali hen

Jos ruotsin uutta hen-pronomia tarkastelee pelkästään ns. oikeakielisyyden näkökulmasta, hen-sanaa voi pitää vain näppäränä tapana viitata ihmiseen, ei mieheen tai naiseen. Mutta hen-ilmiö sisältää paljon muutakin.

Ilmiön voi nähdä seksuaalipoliittisena kysymyksenä ja hen-pronominin käytön keinona vastustaa perinteistä ihmisten jaottelua miehiin ja naisiin. Minun mielestäni kuuluu hyvään käytökseen viitata hen-pronominilla sellaisiin ihmisiin, jotka eivät halua olla ”han” tai ”hon”.

Itse asiassa hen-ilmiötä voidaan pitää tasa-arvokysymyksenä, jos ajatellaan, että sukupuolineutraalin pronominin käyttö edistää yhteiskunnallista tasa-arvoa. Ikävä kyllä yhdenvertaisuutta ei kuitenkaan saavuteta pelkän pronominin avulla. Jos näin olisi, maailma olisi paljon tasa-arvoisempi kuin se todellisuudessa on, nimittäin suurimmassa osassa maailman kielistä persoonapronominit ovat sukupuolineutraaleja (kuten esimerkiksi suomessa ja saamen kielissä).

Hen-ilmiön tasa-arvonäkökulma ja seksuaalipoliittinen näkökulma ovat kuumentaneet poliittista keskustelua, varsinkin Ruotsissa. Siellä hen on tunkeutunut puoluepolitiikkaankin. Suomenruotsalaisten keskuudessa tältä on vältytty, ja itse suhtaudun hen-pronominiin melko neutraalisti.

Onko hen sittenkin hon?

Kielentutkimuksen näkökulmasta hen-prosessi on joka tapauksessa kielihistoriallinen suurtapahtuma, jollaisia ei yleensä pääse tarkkailijana seuraamaan. Uusien pronominien ilmestyminen kieleen on nimittäin todella harvinaista. Ruotsin kielessä näin on tapahtunut viimeksi 1200-luvulla, jolloin alettiin käyttää pronominia man (ellei lasketa vanhan i-kirjoitusasun muuttumista asuun ni 1600-luvulla).

Suomea osaavien ruotsin puhujien mielestä on yleensä kätevää, että kielessä on sukupuolineutraali pronomini. Joskus se on kuitenkin epäkäytännöllistä: suomen hän-pronominilla ei voi kertoa, milloin on kyse miehestä, milloin naisesta.

Yksi esimerkki tästä puutteesta on kääntäjä Leevi Lehdon ratkaisu James Joycen Ulysses-teoksen uudessa käännöksessä. Lehdon mielestä oli pakko ottaa suomennoksessa käyttöön hen-pronomini hän-pronominin rinnalle. Tosiaankin hen! Erona ruotsiin on se, että Lehdon käännöksessä hen viittaa naiseen; toisin sanoen suomen hen vastaa ruotsin hon-pronominia. Lehdon hen-pronomini ei ole herättänyt paljoakaan yleistä keskustelua. – Mistähän tämä voisi johtua?

CHARLOTTA AF HÄLLSTRÖM-REIJONEN

Språkbruk-lehden päätoimittaja
ruotsin kielen osasto

Lue lisää:

Nuoranne Otto 2012: Hen on heistä kaikkein kaunein. Kielikello 3.

Kielikuulumisten 4/2014 etusivulle