Tiukkoja löysemmälle

Kielenkäytön muuttuessa normitkin muuttuvat – yleensä väljentyvät. Suomen kielen sanakirjoissa ”pitää olla” -ohjeita on vuosien mittaan vaihdettu ”paremmin”‑suosituksiksi ja ”paremmin”‑suosituksia on poistettu. Joskus voi käydä niinkin, että vanhentunutta tiukkaa suositusta ei ole välillä lievennetty, vaan suositus on suoraan poistettu.

Kielitoimiston sanakirjasta ilmestyy tänä vuonna kaksi uudistettua versiota, sähköinen ja painettu. Sähköinen ilmestyy toukokuussa 2012 ja painettu syksyllä 2012. Painettu versio on sisällöltään hieman sähköistä tuoreempi, ja siinä on myös eräitä sähköisestä puuttuvia normimuutoksia. Esimerkiksi partisiippimuotoisista sanoista etuoikeutettu ’etusijainen, etuoikeuksinen’ ja kauko-ohjattava ja kauko-ohjattu ’kauko-ohjauksinen’ ei anneta enää ”paremmin”-suositusta, koska kyseiset muodot ovat kotiutuneet kieleen synonyymiensa rinnalle.

Rikkaita ja vapaita

Muiden kielten vaikutukseen suhtaudutaan nykyisin sallivammin kuin aiempina vuosikymmeninä. Esimerkiksi ruotsin mallin mukaan muodostettuja rikas- ja vapaa-loppuisia yhdysadjektiiveja on aiemmin suositettu välttämään, mutta nykyisin monia niistä pidetään hyväksyttävinä, koska yksiselitteistä korvaavaa sanaa on usein vaikea löytää. Uusimmassa Kielitoimiston sanakirjassa normien mukaisia ovat esimerkiksi sanat tietorikas (’paljon tietävä, laajatietoinen; paljon tietoa sisältävä, runsastietoinen’) ja tullivapaa (’josta ei tarvitse maksaa tullia, tulliton’). Sen sijaan joistakin sanoista suositus on säilytetty:

Kallonkutistajilla paineita

Arkikielisiä, puhekielisiä tai epämuodollisille tilanteille ominaisia sanoja imeytyy pikkuhiljaa kirjoitettuun yleiskieleen. Kielenkäyttäjien käsitys sanojen tyyliarvosta muuttuu, ja nykykielten sanakirjat seuraavat muutosten perässä. Monien Kielitoimiston sanakirjan hakusanojen jäljestä on poistettu arkikielisyyttä tms. merkitsevä tyylilajimerkintä ark. (= arkikielinen). Uusimmassa sanakirjaversiossa tämä merkintä on poistettu esimerkiksi sanoista netti, blogi ja fani; niiden siis katsotaan nykyisin kuuluvan neutraaliin asiatyyliin.

Tyylilajimerkinnät antavat sekä äidinkielisille että muunkielisille sanankäyttäjille vihjeitä siitä, minkälaisissa teksteissä sanoja kannattaa – tai ei kannata – käyttää. Esimerkiksi jos hakusanan jäljessä on merkintä leik. (= leikillinen), sanan upottaminen muodollista asiatyyliä edustavaan tekstiin ei ole viisasta. Vai miltä näyttäisi kallonkutistaja uutistekstissä tai kipusisko työpaikkailmoituksessa?

Vastakohdat ohjaavat helposti ajattelua: mikä on hyvää ja huonoa, mikä oikeaa ja väärää? Moraalipohdinnoissa tällaiset kysymykset ovat perusteltuja ja tarpeellisia, mutta sanoja valittaessa kannattaa muistaa Kielitoimiston sanakirjan päätoimittajan Eija-Riitta Grönrosin ajatus: ”Ei ole hyviä ja huonoja tai oikeita ja vääriä sanoja, on vain eri tilanteisiin sopivia sanoja” (Kielikello 4/2006).

LEENA JOKI

Kielikuulumisten 3/2012 etusivulle