Mistä merkitykset syntyvät?

Kirjoitettu ja puhuttu kieli ovat hyvin erilaisia kielenkäytön lajeja. Puhutulle kielelle ja erityisesti arjen keskusteluille on ominaista se, että niissä merkitykset syntyvät paljosta muustakin kuin sanoista ja niiden välisistä suhteista.

Ensinnäkin äänensävyt, sävelkulku, painotukset ja tauot voivat olla hyvin tärkeitä sen kannalta, miten viesti tulee ymmärretyksi. Toiseksi arkikeskustelussa merkitykset syntyvät aina tilanteen kulun mukaan: esimerkiksi väitelauseen muotoinen Niin sä et siis tuu? ‑puheenvuoro voidaan ymmärtää kysymykseksi sillä perusteella, mitä keskustelussa on aiemmin tapahtunut.

Kaikki vaikuttaa kaikkeen

Arkikeskusteluja tutkitaan sosiologiasta lähtöisin olevalla menetelmällä, jota kutsutaan keskustelunanalyysiksi. Keskustelunanalyysin avulla tarkastellaan sitä, miten kielenkäyttäjät välittävät merkityksiä yhteistyössä toistensa kanssa kommunikoidessaan ja millainen keskustelun rakenne on. Keskustelunanalyyttinen tutkimus on osoittanut, että ihmisten välinen vuorovaikutus on varsin jäsentynyttä ja että sillä on omat sääntönsä. Kuvaannollisesti voidaan puhua jopa keskustelun kieliopista.

Keskustelun kieliopilla tarkoitetaan ensinnäkin sitä, että vuorovaikutuksessa on kirjoittamattomia sääntöjä keskustelun etenemisestä ja puheenvuorojen vaihtumisen tavasta. Useimmiten yksi puhuu kerrallaan, ja yleensä vuorot vaihtuvat sujuvasti, ilman pitkiä katkoksia ja päällekkäispuhuntaa.

Toiseksi keskustelun kieliopilla tarkoitetaan sitä, että puheenvuorot eivät synny irrallaan toisistaan, vaan aiemmin sanottu vaikuttaa siihen, mitä seuraavaksi sanotaan. Myös pienet yksityiskohdat, jopa tauot, voivat olla merkityksellisiä. Keskustelunanalyytikot saattavatkin tutkia vaikkapa naurua tai taukojen pituuksia ja sitä, miten ne muuttavat puheenvuorojen tulkintaa.

Sävelkulun kertomaa

Sitä, miten merkitykset välittyvät keskustelussa, voi havainnollistaa esimerkillä. Puhuja toteaa: ”Kokeeseen lukeminen on kamalan rankkaa.” Kuulijat voivat reagoida siihen monella tavalla. Esimerkiksi ”Niin on” tarkoittaisi, että vastaaja on puhujan kanssa samaa mieltä. Nousevaan sävelkulkuun päättyvä ”Joo” viittaisi puolestaan siihen, että toinen haluaa kuulla asiasta lisää. Sen sijaan laskevaan sävelkulkuun päättyvä ”Joo” tarkoittaisi sitä, että hän ei halua välttämättä jatkaa keskustelua aiheesta lainkaan. Reaktion voisi tulkita jopa epäkohteliaaksi varsinkin, jos vuorojen välissä olisi pitkä tauko. Vielä epäkohteliaampaa olisi se, että kuulija ei vastaisi ollenkaan. Silloin keskustelu voisi tyrehtyä pitkäksikin aikaa. Käytännössä näin ei kuitenkaan tapahdu usein, vaan puheenvuorot vaihtuvat sujuvasti.

LAURA NIEMI

Kielikuulumisten 1/2014 etusivulle