Pohdintaa paperille ja ajatuksia sanoiksi

Omakuva: Katariina Knuutinen

”Hei, mistä seiskat vois kirjoittaa pohtivat tekstit?” Istuin henkilökunnan tiloissa kannettava tietokone sylissäni, ja katsomusaineita opettava kollegani poikkesi hakemaan jäätelön pakastimesta. 

Kun kehittelee lukuvuodesta toiseen kirjoittamisen aiheita, ideoiva pää menee toisinaan juntturaan ja jumittuu tuottamaan samantyyppisiä tehtävänantoja. Pieni kollegiaalinen tuulettelu tekee toisinaan terää – voi saada luettavaakin uusista aiheista.

”Ei peruskouluikäisillä voi kirjoituttaa pohtivia tekstejä, ei yläkouluikäisten aivot ole vielä niin kehittyneet, että he osaavat pohtia”, kollega kuitenkin tyrmäsi – tosin hänet tuntien tahallisen kulmikkaasti ilmaisten. 

”Älä nyt, aivot ovat murkuilla toki aktiivisen kehittyvässä vaiheessa, mutta voi oppilaita ohjata pohtivaan suuntaan, ja ehkä juuri tässä vaiheessa sitä kannattaakin tehdä”, sopotin ja jatkoin: ”Mistä sä juttelet oppilaiden kanssa? Mä tiedän, että sä juttelet paljon oppilaiden kanssa. Paljon enemmän kuin minä. Ihan varmasti te pohditte yhdessä paljonkin.”

Vertaillen, unelmoiden ja tarkastellen

Kollega ryhtyi miettimään kanssani yläkouluikäisten pohdintoja: kavereita nyt ainakin, ihmissuhteita ja millainen itse kukin on. Jäätelötuutin energia alkoi selvästi muuntua hyviksi aiheideoiksi!  Kaikesta, mitä ajattelee, voi kirjoittaa tai opetella kirjoittamaan. 

Yhdessä totesimme, että kyllähän oppilaat unelmoivat, vertailevat ja ovat joistain asioista kiinnostuneempia kuin toisista. He arvottavat asioita, dissaavat, luokittelevat ja määrittelevät niitä. Ajan ilmiöt ja vaiheet keskusteluttavat heitä siinä missä aikuisiakin, koska ne vaikuttavat arkeen: korona, vaatevalinnat, ympäristön huomiointi... Listan saa juuri niin pitkäksi kuin jaksaa kirjoittaa.

Yläkouluikäiset pohtivat paljon, koska murrosikäisyys on lukuisien muutosten, kokeilujen ja irtiottojen aikaa. Siihen liittyy erilaisia valintoja, päätöksiä ja sen hahmottamista, kuka on, millainen voisi olla ja minne on menossa. 

Pohdiskelu on ihmiselle luontaista iästä riippumatta. Kuva: Ilona Lahtinen, Kotus.

Äidinkieli harjaannuttaa ajattelemaan

Opetussuunnitelmissa on monta tavoitetta, jotka saavutetaan vain pohtimisen kautta. Minä-pohdinta onkin luontevasti mukana muun muassa biologian, terveystiedon, yhteiskuntaopin ja oppilaanohjauksen opinnoissa. 

Äidinkielen ja kirjallisuuden oppiaineen yksi suurimmista tavoitteista on harjaannuttaa oppilaan taitoa saada ajatukset ja pohdinnat sekä suulliseen että kirjalliseen muotoon. Pohtimista edellyttävistä tekstilajeista muun muassa essee, mielipidekirjoitus, novellianalyysi ja aineistopohjainen kirjoitelma käsitellään yläkoulun aikana. 

Pohdinnoissa ja tekstilajien tuntemuksessa osan kanssa päästään orastavalle alulle ja osan kanssa pidemmälle. Yläkouluikäiset ovat keskenään hyvin erilaisissa vaiheissa mitä ajattelun taitoihin tulee. Peruskoulun jälkeen nämä harjoitukset satavarmasti kuitenkin jatkuvat.

Kirjoittaminen harjaannuttaa ajattelemisen taitoa. Kuva: Ilona Lahtinen, Kotus.

Palaa otsikoihin | 0 puheenvuoroa | Keskustele