Samaan aikaan samassa paikassa

Järvenpään Yhteiskoulun äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori Katariina Knuutinen.

Aluksi vähän epäilytti. Kaikenlaiset kysymykset sinkoilivat päässä. Ryhtyvätkö oppilaat kuvittelemaan, että kollega on paikalla, koska en pärjää enää oppitunneilla aikuisena yksin? Kokeeko kollega minut tunneillaan tunkeilijaksi? Entä jos sekoitan enemmän kollegan oppituntia kuin olen siellä avuksi?

Olen viime aikoina kokeillut samanaikaisopettamista muiden koulumme äidinkielenopettajien kanssa. Koska olen tähänastisen työurani ajan pitänyt oppitunnit enimmäkseen itsekseni, samanaikaisopetuksen kokeileminen herätti aluksi ristiriitaisia tuntemuksia. Nyt pelkkään yksinopettamiseen ei enää haluaisi palata.

Uusia ideoita ja vertaistukea

Kun on tehnyt ruohonjuuritason opetustyötä yhdessä kollegan kanssa, on voinut vaihtaa ajatuksia, ideoita ja kokemuksia. Kollegan laatima Kauniit ja rohkeat -televisiosarjan inspiroima piirroskuva moduksista antoi itsellenikin uuden näkökulman tapaluokkiin. Pöllin luvalla kollegan tunnilta parit uudenlaiset tehtävät myös media-asioiden läpikäymiseen.

Äidinkielen ja kirjallisuuden oppiaineen sisällöt ovat varsin laajat. Kukaan ei hallitse kaikkia osa-alueita yhtä hyvin, ja on tärkeää että on erilaisia osaajia. Toisinaan kollega on täydentänyt tai täsmentänyt, kun olen huitaissut jonkin asian vähän liian epämääräisesti tai nopeasti.

On oppilaan etu, kun opetustilanteessa on käytettävissä kahden ammattilaisen tietämys. Myös oppilashuollon ja työrauhan ylläpitämisen näkökulmasta samanaikaisopettamisessa on paljon voimaa: kaksi silmäparia havaitsee ja ymmärtää enemmän kuin yksi.

Samanaikaisopettamisen sanastoa

Samanaikaisopettamista voi toteuttaa monilla eri tavoilla. Kollegoideni kanssa ryhdyimme samanaikaisopettamaan niin sanotusti pystymetsästä ja päätä pahkaa toimeen tarttuen. On touhuttu ilman perehtymistä samanaikaisopettamisen teoriaan; sovittu yleisluontoisesti, millainen kumpaisenkin rooli milläkin oppitunnilla on, kääritty hihat ja asteltu luokkaan.

Tässä matkan varrella on sitten ollut mielenkiintoista ja antoisaa lukea vähän samanaikaisopettamisen taustaa, tavoitteita ja teoriaakin. Työskentelytavoillemme on olemassa nimet, ja arkitoimintaamme oppilaiden kanssa on mahdollista havainnoida opettamisen mallien kautta.

Samanaikaisopettamista ovat muun muassa avustava opetus, täydentävä opetus, tiimiopetus, pysäkkiopetus ja rinnakkaisopetus. Huomasin, että kollegoideni kanssa toteutamme samanaikaisopettamista pitkälti avustavana opetuksena ja täydennysopetuksena; välillä tiimi- ja välillä pysäkkiopetamme yhdessä. Usein toteutustapamme ovat parin eri tavan luovia yhdistelmiä. Tämä riippuu muun muassa opetusryhmästä, käsiteltävästä aiheesta ja tavoitellusta työskentelytavasta.

Yhteistä kieli-intoilua

On ollut virkistävää, kun ei ole tarvinnut olla yksin ja ainoana opettajana paikalla. Oppilaita voi jakaa helpommin erilaisiin ryhmiin, kun ryhmätyöskentelyä on ohjaamassa yhden opettajan sijaan kaksi. Poikkeuksellisen ison opetusryhmän kanssa työskenneltäessä samanaikaisopettamisen etuja en edes ryhdy listaamaan.

Oppiaineen kova ydin on näyttäytynyt oppilaillekin ehkä vähän uudessa valossa: Kieli on jotain, josta keskustellaan ja vaihdetaan näkemyksiä myös ammatillisesti. Kieli tarjoaa loputtomasti keskusteltavaa ja pohdittavaa.

Monissa töissä tehdään yhteistyötä, ja ammattilaiset kysyvät asioita toisiltaan, hakevat vahvistusta ja ihmettelevät ääneen. Kenenkään ei tarvitse osata yksin kaikkea. Myös työssä jaksamisen ja työssäoppimisen kannalta toimivalla samanaikaisopettamisella voi olla opettajille iso merkitys.

KATARIINA KNUUTINEN
äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori
Järvenpään Yhteiskoulu

Palaa otsikoihin | 0 puheenvuoroa | Keskustele