Kalajoen näyte
Kalajoen murre kuuluu keski- ja pohjoispohjalaisiin murteisiin.
Jaakko Sauvola (JS), s. 10.11.1893.
Haastattelu on tehty 14.6.1962 Kalajoen Pohjankylässä, haastattelijana Tuuli Torvinen (TT).
Signum: 1700: 1.
TT: No miltä se hylykeelliha maistuu? Onko se...?
JS: no', kyllä sitä ko tottuu syömään niiḭ sehän_on̬ hyv̀ää. oom minäsyönyt tänäki kevännä ko pojat tuli hylykeestä niiḭ hylykeellih̆aa ja, sehän_on oikei että sitä kaipaa ko nì, sitä on tottunus syömÄÄ.
TT: Vain nii. Onko siinä joku erikoinen maku?
JS: on siinä ei se oos semmakusta, ko, täälä maa(el̆läintel liha kyllä siin_o erilainem maku vaiḭ, ei sitä moitij joka on tottunuv vaim monet äkkinäiset moit̀tii [sic!] sitä ĕttei ne muka saatas syöjÄ.
TT: No olitteko te kaukana sillon ko te jäitte, sinne?
JS: me olimma Luovommaasta nuiḭ, oisko kolomisenkymmentä kilometrI(Ä. ja se_oli jää semmosta että se oli niim pieni- -nä palasina ja yhtä-, -jältäpäiḭ aina tuuli että se piti lujalla. sìtt_ei päässy, jäite eikä päässyv vesites se_oli semmonem paikkA. yheŋ kerran̬ sitte oŋ, käynys sillä lailla əttä meri puristi isovven̆neer rikki ja me harhailimma pikkuven̆neellä sielä niiŋ kauvo että löysimmä sitte, toisem pyyntiporukaj joŋka mu(asa sitte olimma ja pääsimmä pois sieltä JA. yheŋ kerran om palanuv venej ja ev̀äät ja kaikki heti kö perillep päästII. jooh.
TT: No mites sitte kävi?
JS: no, meillep pikkuvene jäi palamatak ko, se oli siinä, ulompana. ja, me sillä tulimma sitte takasik Kallaaa̰̰̰ , Kallaŋ karihij ja, m_olimma suunnillep puolivälisä, Pohojallahti(a. se kesti toistakymmentä tunti(a pitkästit tulla yhtä kyyti(ä enneŋkö me pääsimma [sic!] Kallaŋ karii. sielä levähettiij ja samana päivänä tult̀iim maihiḭ, kolomekkymmentä kilometri(ä vähä pitemmästi om maihin̬ sieltÄ. ja nì, ev̀äät palo ja vaatteep palo ei jäänym muuta ko mullekki märijäp pyyntivaatteep päällek kö minää olim pyy- pyynnissä jÄ. kahem päiväm päästä oltiin̬ sitte pojaŋ kaa̰̰s sielä takasij jullalla menimMÄ JA, kokosimma sev verraa̰ evästä ja vaatteita että, takasil lähimmä JA, jouvuimmakäveleej joŋku nelijäsat̀aa kilometri(ä niim me sel laskimma nìn̬ silloŋ kevänNÄ.
TT: No mite eikös se ole kauhiar raskasta tuo tuommone?
JS: nìn, raskas?
TT: Nii.
JS: ôhan se. siellä ny hevoskuormaa jouvutaaŋ kolomem miehev vetääŋki ja, kulijettaaj ja sitte lossaaj ja lastaaŋ ko sieltä poiski ookataaŋ k_ov vesipaikka välisä ja taas jäätä jä, venep pitää tyhyjentää_ttä jaksaa vet̀ääs sej jäällej ja, taas ko saa sev vet̀een sej jään_yli vejetyksi nin taas, lastatas sinnet tavarat sis̀ääj ja traanit ja, taas mennä vesipaikaa̰ yli se oo̰ aivan̬ semmosta, kov̀aa työtä.
yheŋ kerran̬ sitte nìm, yritti pal̆laaŋ kaa̰̰s vene, räjähti k- priimus, sielä teltasa ko siin_on teltta veǹeem päälä josa asut̀AA, ja niiḭ, ölijy lensi sinne', teltaŋ kattooj ja se oli heti tulèsa ja mun kaveri huusi että "tuu auttaam" min_olin siinä likellä. minä̀ juoksin sitte sinnen no, se_or rihimalla solomettu sitte se telttavääte [sic!], venneel laitoiḭ aspeihiŋ kiinnin nim m_ei joutanun niitä solomuja aukoom me reveimmä irti jä, multaki palo sormeväl̆leistä kö siell_oli, siin_oo̰ hienompi nahka niir rakolles sormevvälit ja, jä niḭ saimma sen̬ telttavaatteeḛ̰ irti veǹeesä oli tuli ja kaheksal litraa oli penssiini(ä sielä peräsä jä siinäki oli niijem pönttöin_ympärillä jo tuli.
vaiŋ ko, me polijimma sem', telttavaatteen nii sinne', vesisohojuun siǹej jäŋkol̀ooj (ja) [et]tä saimma märijäksi ja sel löimmä sem, palom pääl̆les sitte nin̬ sillä saimma sammUU sEN. niit_on̬ semmosi(a vahiŋŋoita tulluj ja monta miest_om muṵ a-, aikanani hukkunukki, Vasaŋkarist_oo̰ hukkunuk kaksi, ja yksi hukku tuolta Kelloŋ Kiviniemestä nì, me olimma samasa karisaki niijem miesteŋ kaa̰̰s nìḭ, hukku kaa̰̰s silloo, yhtenä kevänNÄ.
TT: No onko sielä monta venekuntaa tuolla Pohjallahella, pyytämässä?
JS: siel_oli ennem palijo ko Vaasastaki satakunta läh- venettä tuli ja ne tuli lopulta sitte tännep pohojaspäij jä täältäki on̬_olluk Kalajo(elta monta vain nys se_on ollun niiḭ hilijast_että, eihän niit_oo ollut täältäkään nyt, nyt on ollu', kolomen nelijä venettä (tä) [= täältä?] Kalajo(eltA, Vaasaŋkarista ja, ja tältä kylältÄ.
Litterointi teoksesta Kalajoen murretta. Suomen kielen näytteitä 19, s. 6–9.