Vesa Heikkinen. Kuva: Sonja Holopainen.
Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erityisasiantuntija Kotimaisten kielten keskuksessa sekä www.kotus.fi-sivuston päätoimittaja.
14.12.2010 15.00
Deadlinen terminaalivaihe
Deadlinekulttuuri kuolinkouristuksissaan?
Loppuvuodesta moni meistä tekstityöläisistä on deadlinekurimuksessa. Pitäisi saavuttaa vuoden tavoitteet, vielä viikko aikaa...
Tekstityöläisen elämä on aikataulutettua. Tekstien, myös niiden turhien, on joskus valmistuttavakin, mikä tarkoittaa selväsuomeksi sanottuna sitä, että kirjoittajan on kirjoitettava teksti valmiiksi.
Jotta aikataulut pysyisivät ns. hanskassa, joku viisas ihminen keksi joskus deadlinet, joita kalmanlinjoiksi on mainittu. Deadlinen funktio on pitää aika ja ihminen kurissa. Mutta nyt homma on kyllä lähtenyt hanskasta ja lapasestakin!
Deadlinet ovat pahassa inflaatiokurimuksessa ja joutanevat kohta saattohoitoon ja sitä kautta terminaalivaiheeseen. On nimittäin päässyt käymään niin, että harvat enää ottavat deadlineja tosissaan. Ajatellaan, että ei se haittaa, jos vähän myöhästyy, niinhän kaikilla muillakin kuitenkin myöhästyy. On näitä tekstejä ja muita hommia tehtävänä niin paljon kuitenkin, että yhtä hullunmyllyähän tämä pakkaa olemaan. Deadline sinne ja toinen tänne, pah.
Deadlineja on ainakin kolmenlaisia: Ensimmäisen asteen deadlineja, joita kukaan ei noudata, ei edes niiden asettaja. Toisen asteen "melko vakavasti otettavia deadlineja", joita saattaisi olla jo hyvä noudattaa. Aitoja "tämä on nyt oikeasti viimeinen mahdollinen ajankohta" -deadlineja, jotka pistävät koko deadlinekalenterin sekaisin ja johtavat uusiin deadlinevalheisiin.
Huom! Kaikki blogimerkintäni yhteydet todellisuuden henkilöihin ovat sattumaa. Vastuu jää lukijalle. Pesen käteni. Ja käyn kalenterini kimppuun.
Palaa otsikoihin | 7 puheenvuoroa
Joskus takarajoinakin käsitelty, leikkisästi myös kuolemanraja.
http://www.etymonline.com/index.php?search=deadline
Nykyisin ”deadline” voi tarkoittaa jotain hyvinkin lepsua, joten ehkä on hyvä, ettei sitä sanota määräajaksi. Usein kyseessä on vain aika, johon mennessä joku on luvannut toimittaa jotain tai johon mennessä jotakuta on pyydetty toimittamaan jotain.
Määräajoissa kuten muissakin vaatimuksissa on olennaista, mitä sen rikkomisesta seuraa. Jos ei mitään, kyseessä ei oikeasti ole vaatimus. Toisaalta näennäiset ”deadlinet” ovat melko harmitonta puuhaa, paitsi niille intomielille, jotka ottavat ne tosissaan ja raatavat itsensä verille vain havaitakseen, ettei siitä ole mitään hyötyä, kun muut eivät ole hoitaneet osuuksia.
Jos vaaditaan, että saa asettaa vain todellisia määräaikoja, vaaditaan siis, että jokaisesta asetetun määräajan ylittämisestä on rangaistava. Enpä tiedä, olisiko se parannus nykyiseen työelämän ilmapiiriin.
En tiedä, onko kovin lohduttavaa todeta, että siitä viimeisestä deadlinesta ei kuitenkaan taida myöhästyä kukaan.
Äitiäni aikanaan suututti työkaveri, joka oli aina myöhässä. Kerran tämä oli lähdössä lennolle Kuopio-Helsinki mutta roikkui äitini työhuoneen ovella jaarittelemassa. Äitini tiesi, että kaverin pitäisi olla jo menossa, mutta ajatteli, että ei hänen asiansa ole huolehtia toisen menemisistä. Lopulta hän kuitenkaan ei voinut olla sanomatta, että nyt et kyllä taida enää ehtiä koneeseen. Kaveri totesi, että tosiaan - mutta hänpä soittaa lentoasemalle, että odottavat. Miten kävi? Lentokone odotti.
Mikä on tarinan opetus? Jos on selvä aika annettu, niin täytyy sanoa, että sori - tai valitettavasti - se meni jo.