Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erityisasiantuntija Kotimaisten kielten keskuksessa sekä www.kotus.fi-sivuston päätoimittaja.
Spoilaamalla pilattu
Sanomalehdessä puhuttiin kahtena peräkkäisenä päivänä spoilaamisesta. Kielitoimiston sanakirja ei spoilaamista tunne, mutta netin Urbaanissa sanakirjassa sanan sanotaan tarkoittavan "pilaamista, tärvelemistä, juonisalojen kertomista".
Spoilaaja siis paljastaa jollekin, mitä esimerkiksi romaanissa tai elokuvassa tapahtuu. Tämähän voi olla varsin onnetonta. Lapsuudenkodissani esimerkiksi oli kiellettyä puhua jonkin jääkiekkomatsin tuloksesta, jos ottelu näytettiin illalla televisiossa ns. jälkilähetyksenä. Television ääressä sitten leikittiin, että lähetys tulee ikään kuin suorana.
Nykymaailmassa tuntuu korostuvan monessa kohdassa se, että asioista pitää tietää heti tai mielellään jo etukäteen. Kännykkään voi tilata lähes ajantaisia uutisia; ystävien kulloistakin reaaliaikaista ajatuksenjuoksua voi seurata sosiaalisessa mediassa yms.
Taidepläjäysten arvosteluissakin liikutaan tällä alueella. Minun kuuluu tietää jo etukäteen, millaisen vaikutuksen jokin taidetuote minussa mahdollisesti tekee. Tähän rakoon iskevät paitsi arvostelijat myös mainostajat myydessään tieto- ja tunnelupauksia.
Enpä haluaisi astua elokuva- tai romaanikriitikon kenkiin. Arvostelutekstilajin yksi ominaispiirre on ehkä tämä: miten kirjoittaa kiinnostavasti ja informatiivisesti (myös) juonesta ja samalla malttaa olla paljastamatta siitä liikaa?
Palaa otsikoihin | 2 puheenvuoroa
Myöhemmin kyse on ollut myös siitä, että tytär on halunnut muodostaan itsenäisesti mielikuvan jostakin teoksesta, ilman isän tarjoamaa ennakkonäkemystä.