Musikaalisuus huomenlahjana

Kuulin tarinan sananvalinnasta, joka ei oikein mennyt nappiin. Erään musiikin ammattilaisen nekrologissa eli muistokirjoituksessa väitettiin suurin piirtein näin: "Musikaalisuutensa hän peri huomenlahjana."

Sattuuhan näitä. Eräälle professorille myytiin kodinkonekaupassa vempelettä, joka oli kuulemma "sutenööristi paras" alallaan. Eräs tuore ylioppilas sai kuulla kehuja juhlamekostaan: "Kuinka hieno! Suorastaan eskoottinen, ihan kuin adeljeeluomus."

Mutta mitä päässä liikkuu, kun se tuottaa huomenlahjan synnyinlahjan asemesta? Liittyykö lipsahdus tekstilajiin ja sen ylevyyteen: tavoitellaanko tavallista "hienompia" sanoja, kun pyritään kunnioittamaan vainajaa?

Ja onko erhe sittenkään kovin suuri? Huomenhan tarkoittaa aamua ja huomenlahja lahjaa, jonka sulhanen (tai tämän isä) antaa morsiamelle häitä seuraavana aamuna. Yhdenlainen huomenhan se syntymäkin on. Eikä liene aivan tavatonta, että rakkauden voima saa räkätinkin laulamaan satakielen lailla.

Palaa otsikoihin | 1 puheenvuoro