Ajankohtaista Suomen murteiden sanakirjassa
Matikkailmoja matinpäivänä
Helmikuun loppu tunnetaan myös kaarnankaristajista ja petäjänpäristäjistä.
Helmikuun 24. päivänä, matinpäivänä eli kevätmattina, aurinko on jo korkealla ja talvi alkaa taittua kevääseen. Hailuotolaisen sananparren mukaan sulavettä riittää mattina kukon nokkaa, maarijana härijäj juuvva. Helmikuun lopun lämpiminä säinä on oltu matinpartojen alla: nimitys tulee räystäisiin ilmestyvistä jääpuikoista.
Lopputalven säät ovat kuitenkin arvaamattomat. Ennem mattia jos hiostaa seinhän, merkittee pahoja ilimoja, tiedetään Kittilässä. Lumi voi sulaa, tai sitä tulee reippaasti lisää: Matti kannot katkoo, tai pannoo päähä jatkoo, kuuluu kivennapalainen sananparsi.
Lopputalvi on usein tuulista ja tuiskuista aikaa. Nivalassa on sanottu matinmeteleiksi helmikuun lopun kovia myrskyjä. Kum matimpäivän tuiskuaa niin istuvaa koiraa korvih astikka siit viäl tulee lunta, on Kymissä (nyk. Kotka) ennusteltu.
Matinpäivän ja pyryilmojen seudulle sijoittuu myös mateen- eli matikanpyynti. Nyt oh hyvä matikkailema, on Maaningalla sanottu tuiskusäällä. Samoin Keuruulla: Hyvät majekelit, ku lykkäs tuommosem myräkä.
Muitakin nimiä kevättalven tuulille tunnetaan. Kaarnatuuli ja havunhangelleajaja kertovat, että navakka tuuli irrottaa havupuista kaarnaa ja neulasia hangelle. Samantapaisia nimityksiä ovat esimerkiksi havunhangellesataja, karmutuuli, kaarnankaristaja ja petäjänpäristäjä.
