Sanaoivalluksesta sanakirjasanaksi
Uusia sanoja pulpahtelee ilmoille – puhuttuna ja kirjoitettuna – joka päivä, mutta vain pieni osa niistä saa ilmaa siipiensä alle ja leviää laajemmalle. Sanakirjoihin uusia sanoja lisätään tarkasti harkiten.
Jos luot uuden sanan, esimerkiksi keksit käännöksen englannin sanalle hacklab (’harrastajien ylläpitämä työtila’) ja saat kaverisikin käyttämään sitä, keksintösi voi levitä somen kautta myös muuhun mediaan. Sekään ei takaa sanan päätymistä yleiskielen sanakirjaan, jos sanan lento jää pyrähdykseksi.
Kielitoimiston sanakirjan toimittajat tarkkailevat sanojen käyttöä lehdissä, kirjoissa, tv:ssä, radiossa, netissä, spontaaneissa puhetilanteissa – missä vain. Uusiksi havaitsemiaan sanoja (käyttöyhteyksineen) he kirjaavat Kotuksen sanatietokantaan, samoin vanhojen sanojen uudenlaista käyttöä. Tällaista sanojen pyydystämistä kutsutaan sanastamiseksi. Sanakirjaa varten tietokannasta poimitaan ilmaukset, jotka ovat levinneet yleiseen käyttöön.
Kielitoimiston sanakirjan uusimmassa, vuoden 2014 versiossa on muun muassa nämä uudissanat:
aihetunniste eli avainsana eli hashtag,
esinetulostus eli 3D-tulostus,
hifistellä, hipsteri, hikari eli hikke,
identiteettivarkaus,
ilmastoskeptikko,
kakkutikkari,
maksumuuri,
nillittää,
nuorisotakuu,
peukuttaa,
pilvipalvelu,
postaus,
striimaus (ark.) eli suoratoisto,
tviitata eli twiitata.
Uudissanoja ja uusiosanoja
Uusien sanojen lisäksi vanhempien sanojen uudenlainen käyttö muokkaa hiljalleen sanastoa. Tällaiset sanat saavat kierrätyksen myötä uusia tehtäviä, ja niitä voisikin sanoa uusiosanoiksi. Sanakirjassa uudenlaiset käyttöyhteydet näkyvät merkitysryhmien lisääntymisenä.
Viime vuosikymmeninä vanhojen sanojen kierrätystä on vauhdittanut tietotekniikan kehitys. Muutama vuosikymmen sitten sanat alusta, hiiri, kirjanmerkki, kovalevy, muisti ja palomuuri olivat käytöltään ja merkitykseltään nykyistä suppeampia. Kielitoimiston sanakirjassa kaikilla niillä on myös merkitysryhmä, jossa on erikoisalamerkintä tietotekn. Tavallinen merkitysten kehityskulku on siis konkreettisesta abstraktiin.
Kuvallista kerrontaa
Merkityskirjo laajenee myös sanojen kuvallisen käytön ansiosta. Tilapäisesti melkeinpä sanaa kuin sanaa voi käyttää kuvallisessa merkityksessä, mutta jonkin sanan kuvallisen käytön yleistyttyä tämä uuskäyttö kirjataan sanakirjaan. Kielitoimiston sanakirjan vuonna 2014 julkaistuun verkkoversioon on lisätty uudet merkitysryhmät (lyhenteellä Kuv.) esimerkiksi seuraaviin sana-artikkeleihin:
jäähy 1. urh. jääkiekossa, käsipallossa yms.: määräaikainen kentältäpoistorangaistus, jäähyrangaistus. Kahden minuutin jäähy. Saada jäähy. Kuv. Kansanedustaja joutui jäähylle ryhmästään. Otti poikansa kännykän jäähylle joksikin ajaksi pois käytöstä. 2. Olla jäähyllä ark. vilvoittelemassa (tanssin tms. lomassa).
ryöstöviljely viljelytapa jossa heikennetään maan ravinnepitoisuutta laiminlyömällä lannoitus. Kuv. moraalittomasta hyväksikäytöstä, riistosta tms. Alkuperäisväestön kulttuurin ryöstöviljely. Nuoren työvoiman ryöstöviljely.
valuvika valettaessa kappaleeseen syntynyt vika. Kuv. Verouudistuksen valuviat.
Ikääntyneet, syrjäytyneet ja elpyneet
Vaikka osa sanoista jää pois yleisestä käytöstä, sanakirjoissa useimmat säilyttävät paikkansa. Nykykielen sanakirjatkin siis auttavat ymmärtämään vanhemmissa tai historiasta kertovissa teksteissä esiintyvien sanojen merkityksiä. Kielitoimiston sanakirjassa on käyttöalamerkinnät hist. (= historiaan tai historian tutkimukseen liittyvä) ja vanh. (= vanhentunut) menneeseen maailmaan kuuluvia sanoja varten. Lisäksi käytetään lyhennettä ”aik.” (= aikaisemmin, aikaisempi), kun kerrotaan esimerkiksi, että hakusana ei ole enää nykyisin käytössä, vaan sen on korvattu uudella sanalla.
kymnaasi hist. lukio.
siirtomaatavara vanh. (alkuaan lämpimien alueiden siirtomaista tuotetuista) kahvista, kaakaosta, teestä, riisistä, mausteista, hedelmistä yms.
terveyssisar terveydenhoitajan aik. nimitys.
Aivan kaikkia sanoja, jotka kerran on päivitettävään sanakirjaan otettu, ei kuitenkaan säilötä sinne ikuisiksi ajoiksi. Etenkin sellaiset sanat tai kirjoitusasut, jotka ovat osoittautuneet lyhytaikaisiksi ja joita ei tule enää juuri vastaan, poistetaan.
Esimerkiksi vierasperäisen sanan kotoinen vastine saattaa vakiintua ja syrjäyttää lainasanan, jolloin lainasanan kohtalona on sanakirjasta putoaminen. Kielitoimiston sanakirjan päivitysversioista on viime vuosina poistettu muun muassa seuraavat sanat:
batonki (= patonki)
screensaver (= näytönsäästäjä)
veppi (= web, webbi).
Kaikkiaan poistettujen sanojen määrä on vähäinen.
Joskus unohduksissa ollut sana saattaa herätä henkiin ja saada paikkansa uudelleen nykykielen sanakirjassa. Näin on käynyt esimerkiksi sanalle polttopallo, joka oli vuosina 1951–1961 ilmestyneen Nykysuomen sanakirjan sanojen joukossa. Lasten pihaleikit harvinaistuivat 1900-luvun loppupuolella, ja Suomen kielen perussanakirjassa (1990–1994) tuo sana oli katsottu tarpeettomaksi. Kielitoimiston sanakirjan uuteen versioon polttopallo on taas palautettu – hyvä juttu: nykylapset tekevät siis ehkä muutakin kuin istuvat ruudun ääressä!
Leena Joki
Kielitoimiston sanakirjan toimittaja
Lue lisää:
Eronen, Riitta 1997: Ennätysten kieli. Kieli-ikkuna.
Grönros, Eija-Riitta 2013: Mitkä sanat sanakirjaan? Kielikuulumisia 3/2013.
Kotuksen kuukauden sanat.