Itsekseskös itkeskelet, yksikseskös yskiskelet

Sanakirjoissa hakusanat ovat enimmäkseen perusmuodossa eli taivuttamattomina; näin esitetään esim. substantiivit, adjektiivit ja verbit, kuten hyvä, tapa, tietää. Monet hakusanat on kuitenkin merkitty taipumattomiksi, esimerkiksi kihloissa, tiimoilta, ilmaiseksi, vaikka ne ovatkin yleensä ”salaa” vaikkapa substantiivin (kihlat, tiima) tai adjektiivin (ilmainen) taivutusmuotoja. Tietyntyyppisissä lauseyhteyksissä sanan taivutusmuoto on siis saattanut jähmettyä niin, että se on alkanut elää elämäänsä (myös) toiseen sanaluokkaan kuuluvana itsenäisenä sanana (adverbina tai partikkelina).

Monien kiteymien viimeisenä palana on omistusliite, esim. hyvä|nsä, ikävi|ssä|än, tava|lla|an, itse|kse|en, nähdä|kse|si, tietää|kse|ni, ja joskus hännänhuipuksi voi tulla vielä muitakin liitteitä: itse|kse|si|kö|s, tietää|kse|ni|kään, mi|llä|nsä|kään. Omistusliitteelliset sanat voivat olla joko kolmannen persoonan liitteen vankeja, siis täysin yhteen muotoon kivettyneitä, tai liite voi vaihdella persoonittain. Edelliseen ryhmään kuuluu sana tavallaan ja jälkimmäiseen itsekseen; Kielitoimiston sanakirjassa ero ilmaistaan näin:

tavallaan tietyssä, eräässä mielessä, jossakin suhteessa, jollakin lailla. Tässä hän on tavallaan oikeassa. Arvostelu oli tavallaan tunnustus. | ”Katsotko olevasi kiitollisuudenvelassa?” ”Tavallaan.”

itsekseen (omistusliite persoonittain vaihteleva) yksikseen, yksin, yksinään. Elellä itsekseen. Puhua itsekseen. Itsekseni [= omassa mielessäni] epäilin koko asiaa. Selviytyä itsekseen omin neuvoin, omin voimin, omin päin.

Muita sellaisia sanoja, jotka ovat kivettyneet vain kolmannen persoonan muotoon, ovat esim. seuraavat: uudelleen, uudestaan, yhtenään, harvakseltaan, enimmäkseen, pelkästään, kokonaan, läpeensä, kaksistaan, ainoastaan. Persoonittain vaihteleva omistusliite taas sisältyy lisäksi mm. seuraaviin hakusanoihin: hämmästyksissään, tohkeissaan, lämpimikseen, kontallaan, istualleen, sukkasillaan.

Irti emosanan kahleista

Sama sanamuoto voi sanakirjasta löytyä kahdestakin eri sana-artikkelista. Esimerkiksi sana nähdäkseni voi olla nähdä-verbin muoto tai siitä kiteytynyt adverbi:

nähdä Laitoin silmälasit päähän nähdäkseni [= jotta voisin nähdä] paremmin.

nähdäkseen Kaikki on nähdäkseni [= ymmärtääkseni, mielestäni] järjestyksessä.

Nähdäkseen on siis irtautunut ”emosanastaan” niin, että se on päässyt sanakirjaan omaksi hakusanakseen.

Usein kiteymät ovat etääntyneet kantasanastaan merkitykseltäänkin. Esimerkiksi sanan mielikseen merkitys on ’mielihyväkseen, huvikseen’. Kielitoimiston sanakirjassa se on omana hakusananaan, ja mieli-hakusanan yhteydessä kehotetaan katsomaan erikseen tuota adverbihakusanaa.

Sanaluokkien rajat ovat häilyviä, kuten monet muutkin rajat.

LEENA JOKI

Kielikuulumisten 5/2012 etusivulle