Karjalaista rokkia

Varsinaiskarjalan vienankarjalan murteet ovat kaikkein lähimpänä suomen kieltä ja livvin murteet siitä kauimpana. Monien livvin ja suomen yhteisten sanojen merkitykset ovat etääntyneet toisistaan, ja livvissä on paljon venäläisiä lainasanoja. Ero suomen kieleen tuntuu paitsi sanastossa ja ääntämyksessä myös lauserakenteissa. Seuraavassa on katkelma petroskoilaisen, livvinkarjalaisen Santtu Karhun laulusta.

Tahtonen, ga lähten kunne-tahto
Kehtannen, ga kiänyn järilleh
Himo ollou, kačahtammos tiähtih
Olen moine kehnon kegäleh...

tahtonen – ’tahtonen’; karjalan potentiaali käännetään usein konditionaalilla tai jos-lauseella
ga – niin
kunne-tahto – ’minne tahansa; jonnekin’
kehtannen – ’viitsinen’
järilleh – ’takaisin’
himo – ’halu’
ollou – ’lienee’
kačahtammos – ’katsahdan’ (refleksiiviverbi)
tiähti – ’tähti’
moine – ’sellainen’
kehno – ’paholainen, piru’; ilmausta kehnon kegäleh käytetään kirosanan tavoin

Jos haluat kuunnella Santtu Karhua, tästä linkki lauluun Regipajo
(= rekilaulu).


LEENA JOKI

Kielikuulumisten 5/2010 etusivulle