Karppausta, protausta, fleksausta ja raakailua

Varsinkin laihduttajat ovat kokeilleet iät ja ajat erilaisia ruokavalioita, mutta myös pyrkimys terveelliseen elämäntapaan sekä ideologiset syyt saavat ihmiset innostumaan dieeteistä. Viime aikoina dieettien syntytahti tuntuu vain kiristyneen. Karppaus, vähähiilihydraattinen ruokavalio, on saanut rinnalleen muun muassa protauksen eli valkuaisainepitoisen dieetin ja fleksauksen (eli fleksitarismin), joustavan kasvissyönnin, joka sallii tietyissä tilanteissa lihansyönninkin. Myös raakailu eli raakaravinnon käyttö on noussut trendiksi viime aikoina. Monet näistä ilmiöistä ovat tosin olleet olemassa jo aiemmin, nimitykset vain ovat uusia eivätkä välttämättä vielä tyyliltään aivan neutraalejakaan.

Suolaista ja makeaa

Kaiken suuhun pantavan ei tarvitse olla terveyttä edistävää superruokaa. Pikaruokaklassikko hampurilainen on pysynyt lihansyöjien suosiossa vuosikymmenestä toiseen. Jauhelihahampurilaisten rinnalla on toki ollut kauan kasvishampurilaisiakin. Nykyään puhutaan purilaisista ja burgereista – lohipurilaisesta vegaanipurilaiseen ja kanaburgerista ruisburgeriin.

Tiesitkö, että sana hampurilainen on ollut alun perin saksalaisten maahanmuuttajien ruokaa Yhdysvalloissa? Se ei ole mikään ”kinkkupurilainen”, vaan alun perin sana on ollut muodossa Hamburger steak ja tarkoittanut (sämpylän välissä olevaa) jauhelihapihviä. Sanan Hamburger taustalla on siis kaupunginnimi Hamburg, suomeksi Hampuri.

Amerikan mallin mukaan meillä tehdään myös pieniä makeita muffinin tapaisia, kuorrutettuja ja koristeltuja kuppikakkuja (engl. cupcakes); niiden ensimmäiset amerikkalaisreseptit ovat muuten peräisin jo 1800-luvulta.  Uusimpia sokeriherkkuja ovat leivonnaisten ja makeisten värikkäät yhdistelmät, kakku‑ eli leivostikkarit (cake pops) ja keksitikkarit (cookie pops). (Ks. myös Sana sanasta -palstan juttua: Cake pop ja cookie pop.)

Sanat suussani sulavat

Suomalainen ruokakulttuuri saa vaikutteita eri puolilta maailmaa, ja vaikutus tuntuu paitsi kielellä myös kielessä. Ruokasanastossa, kuten sanastossa yleensä, on sitaattilainoja (esim. croissant, moussakas, rucola), mukautettuja lainoja (esim. kroissantti, musaka, rukola) ja käännöslainoja (esim. mutakakku ja pehmeäjäätelö, engl. mudcake ja soft ice). Toisinaan vierasperäisten sanojen vaihtoehdoksi keksitään omaperäisiä vastineita, kuten sabayonin rinnalle viinivaahto ja milk shaken rinnalle pirtelö. Erityyppiset samaa tarkoittavat sanat saattavat elää rinnakkain pitkäänkin, mutta monesti yksi alkaa maistua muita paremmalta. Suomen kielen kannalta ilahduttavaa on, jos voiton vie omaperäinen ilmaisuvoimainen sana. Syötkö sinä mieluummin crème brûléetä ja crème caramelia vai paahtovanukasta ja karamellivanukasta?

LEENA JOKI

Kielikuulumisten 4/2012 etusivulle