Hei haloo, oot sä ihan tööt!
Interjektiot kuvaavat usein tunteita tai asennoitumista, ja ne ovat lähellä ei-kielellisiä äännähdyksiä. Ne ovat siis tyypillisiä puhutulle kielelle. Niitä syntyy tarpeen mukaan lisää, ja tarpeettomat jäävät pois käytöstä. Interjektioiden muoto voi vaihdella (esimerkiksi oho, ohoh, ohhoh), eikä niistä tahdo saada kunnolla otetta. Sanakirjojen haaviin niistä jäävätkin vain vakiintuneimmat.
Yksi ja sama interjektio voi ilmaista monenlaisia tunteita. Esimerkiksi interjektiolla voi välitetään niin ihailua ja ihmettelyä kuin pahoittelua, harmitusta, kipua ja ahdistustakin.
Voi miten ihana! Voi että! Voi sinua ressukkaa! Voi pahus! Voi että sattuu! Voi kun ottaa päähän!
Merkitys selviää tekstiyhteydestä, ja puhutussa kielessä myös äänensävyllä ja sävelkululla on tulkinnassa tärkeä osa.
Interjektiot ja muut pikkusanat voivat laajentaa elinpiiriään myös sujahtamalla toiseen sanaluokkaan. Sanaa haloo käytetään huomion herättämiseen, mutta sille on kehittynyt myös substantiivinen merkitys: Asiasta nousi hirveä haloo (= meteli, kohu). Auton torven ääntä jäljittelevä tööt voi kuvata myös erilaisia olotiloja. Jos ekaluokkalainen oli koulupäivän jälkeen ihan tööt, hän oli aivan väsyksissä, mutta jos tyyppi on ihan tööt, hän on joko sekopäinen tai humalassa – tai molempia.
Ensi vuonna ilmestyy sähköisen Kielitoimiston sanakirjan päivitetty versio. Parintuhannen uuden sana-artikkelin joukossa on muutama interjektiokin, ainakin iik, jess, vautsi ja sarjakuvakielestä peräisin oleva kääk. Keksitkö vielä muita sanakirjasta puuttuvia interjektioita, jotka sinne kuuluisivat?
LEENA JOKI
Kielikuulumisten 4/2011 etusivulle