Merkityksellisiä täpliä vai ajatuksen kahleita?

Kuten tiedät, pilkku voi joskus synnyttää merkityseron:

Haluatko kokeilla toista hauskaa peliä? (’ensimmäinenkin peli on hauska’)
Haluatko kokeilla toista, hauskaa peliä? (’ensimmäinen peli ei ole hauska’)

Pilkulla on muitakin tehtäviä. Listauksessa se selventää listattavien välisiä suhteita (viimeisten osien välissä käytetään yleensä rinnastuskonjunktiota):

Koulussa lempiaineita olivat liikunta, kuvaamataito, historia ja biologia.
Vrt. ”Koulussa lempiaineita olivat liikunta kuvaamataito historia ja biologia.”

Selvyyden vuoksi pilkkua käytetään myös erottamassa sivulausetta päälauseesta. Tämä on täysin mekaaninen sääntö, jota ei tarvitse edes miettiä.

Kun yöllä ei pelaa tietokonepelejä, jaksaa aamulla nousta kouluun.
Koulu voi tuntua pakkopullalta, jos ei keskity opiskeluun.
Tässä on kirja, jota en millään saa luettua, vaikka haluaisinkin.

Valitettavasti jotkut kirjailijat ja toimittajat jättävät pilkun tällaisissa tapauksissa joskus pois. Onkohan yhteisen säännön noudattaminen heistä noloa? Ehkä he sooloilevat pelikentälläkin? No, pilkuttomuudesta ei kuitenkaan voi viheltää pilkkua.

Ykkösluokan pilkkupähkinä syntyy silloin, kun yhdistetään lauseita rinnastuskonjunktiolla (esim. ja, tai): toisissa tapauksissahan käytetään pilkkua, toisissa ei. Kun kaksi rinnasteista lausetta ovat kumpikin rakenteeltaan kokonaisia niin, että niillä ei ole yhteisiä jäseniä (esim. subjektia, objektia tai predikaattiverbiä), lauseiden välissä käytetään selvyyden vuoksi pilkkua:

Käytävällä oli tukalaa, ja hikistä oli luokassakin!
Minulla on flunssa, ja päänsärky paheni.

Sen sijaan kun ensimmäinen lause on rakenteeltaan kokonainen ja toinen on ”vajaa” eli lauseilla on jokin yhteinen jäsen, pilkkua ei käytetä:

Hän pelasi tietokonepelejä yökaudet ja _ torkkui päivisin koulussa. (yhteinen jäsen: hän)
Maija on 15-vuotias ja Liisa _ 17-vuotias. (yhteinen jäsen: on)

Hankalia voivat joskus olla myös sellaiset tapaukset, joissa lauseet ovat rakenteeltaan kokonaisia, mutta ensimmäisessä on aikaa, paikkaa, tapaa tai syytä tarkoittava ilmaus. Kun tällainen ilmaus on molempien lauseiden yhteisenä määritteenä, pilkkua ei käytetä:

Tällä viikolla rantaradan junat myöhästelevät 5–10 minuuttia ja pääradan junat ovat myöhässä enemmänkin. (yhteinen jäsen: tällä viikolla)

Kentällä joukkueet olivat tasaväkisiä ja molemmat tekivät virheitä. (yhteinen jäsen: kentällä)
Miksi Kalle osaa jo säännöt ja Ville vain viheltelee niille? (yhteinen jäsen: miksi)

Joillekuille pilkkusäännöistä rakentuu ahdistava kalteri-ikkuna, jonka takaa on pakko päästä vapauteen. Toisille ne taas ovat tekstin rakennusaineksia, joita käyttämällä oma viesti välittyy vastaanottajalle vaivattomammin. Kumpaan joukkoon sinä kuulut?

RIITTA KORHONEN

Kielikuulumisten 4/2010 etusivulle