Sanoja odotushuoneessa ja ohituskaistalla
Sanakirjantekijöiltä
kysytään usein, miten sanat pääsevät sanakirjaan, onko sana jo ”hyväksytty” sinne tai onko sana jo ”virallisesti hyväksytty”. Sanakirja
ei kuitenkaan ole mikään hyväksyttyjen sanojen lista. Sanojen valintaan
vaikuttavat muut syyt.
Kielitoimistossa kerätään arkistoon
tietoa uusista sanoista sekä vanhojen sanojen uusista merkityksistä ja
käyttötavoista. Arkistoon kertyvistä sanoista vain pieni osa päätyy
Kielitoimiston sanakirjaan. Siihen pyritään ottamaan keskeiset
yleiskieleen tai muutoin yleiseen kielenkäyttöön vakiintuneet sanat.
Kaikkein
uusimpia sanoja ei sanakirjassa yleensä olekaan, koska jonkin aikaa on
seurattava, vakiintuuko sana yleiseen käyttöön. Kun tehtiin vuonna 2008
ilmestynyttä sanakirjan versiota, ”odotushuoneeseen” jäivät
seurattaviksi esim. korvamato, pissis ja talviterassi. Seuraavaan, vuonna 2012 ilmestyneeseen versioon ne tulivat mukaan, koska ne olivat edelleen yleisessä käytössä.
Jotkin
sanat otetaan sanakirjaan nopeastikin. Jos jostakin asiasta säädetään
laissa tai sillä on muuten virallinen asema yhteiskunnassa, asiaa
kuvaavan käsitteenkin tiedetään olevan pysyvä, ainakin toistaiseksi.
Niinpä esimerkiksi kansalaisaloite ja aluehallintovirasto pääsivät sanakirjaan ohituskaistaa pitkin ilman viivytyksiä.
Sanakirjan uudet ja ”uudet”
Joskus
myös yleisenä puheenaiheena olevat ”ajan sanat” voivat päätyä
sanakirjaan nopeasti. Viimeisimmän sanakirjaversion tekovaiheessa
tällaisia puheenaiheita olivat mm. jytky ja ilmaveivi. Ne eivät tosin kumpikaan olleet uusia: jytky on vanha murresana ja ilmaveivikin oli tuttu urheilua harrastaville, mutta tuli sitten yhdellä kiepautuksella muidenkin tietoon.
Se,
että jotakin sanaa ei ole sanakirjassa, ei tarkoita, ettei sitä ole
haluttu ottaa mukaan tai ettei sitä ole ”hyväksytty” kieleen. Sana voi
puuttua, koska se ei ole vielä ehtinyt mukaan tai se on voinut
yksinkertaisesti jäädä huomaamatta pois. Uuteen sanakirjaversioon
lisätyissä sanoissa onkin aina paljon myös sellaisia vanhoja sanoja,
joiden on huomattu vain syystä tai toisesta puuttuneen aikaisemmista
versioista. Esimerkiksi vuoden 2012 versioon lisättiin niinkin vanhat
sanat kuin häävalssi ja hääkakku. Kaikkiaan uusia ja vähemmän uusia hakusanoja lisättiin tuolloin noin 2 000.
Viriiliä kansalaiskeskustelua?
Sanakirjaan lisätään paitsi uusia sanoja myös uusia merkityksiä, joita vanhoille sanoille syntyy. Sellaisia ovat olleet mm. kirjanmerkin uusi merkitys it-alan terminä (’käyttäjän selaimeen tallettama verkko-osoite’) ja normi-sanan arkinen käyttö yhdyssanojen alkuosana merkityksessä ’normaali’ (normitulos, normipäivä). Sanat saavat myös kuvallisia merkityksiä: esim. kädetön voi tarkoittaa myös ’avutonta, kyvytöntä, neuvotonta’.
Ei
ole kuitenkaan helppoa sanoa, milloin uusi merkitys on otettava
sanakirjaan. Sanoja käytetään toisinaan entisestä poikkeavassa
merkityksessä, kun vaikkapa läheisesti toisiaan muistuttavat sanat
sekoittuvat keskenään. Missä vaiheessa voidaan sanoa, että tämä ”väärä
käyttö” on sanan uusi merkitys? Kun esimerkiksi viriili-sanaa näkee nykyisin käytettävän vireä-sanan
merkityksessä, pitäisikö tämä merkitys ottaa jo sanakirjaan sanan
toiseksi merkitykseksi? Mukaanotto ja poisjättö tulkitaan molemmat
kannanotoiksi – ja kummallakin kannalla tuntuu olevan kannattajansa ja
vastustajansa sanakirjan käyttäjien joukossa.
EIJA-RIITTA GRÖNROOS