Mihin asti ilmoja piisaa?
Ilma ja sää merkitsevät molemmat säätilaa eli ”ilmakehän tilaa maanpinnalla jollakin tietyllä paikalla tiettynä aikana” (Kielitoimiston sanakirja). Jos luottaa tähän perusmerkitykseen, voi ihmetellä sanonnan jos ilmoja piisaa tai jos ilmoja riittää sisältöä. Miksei ilmoja riittäisi, niin kauan kuin maailma pystyssä pysyy? Tämäntapaisissa sanonnoissa sana ilma ei tarkoitakaan säätä yleensä, vaan hyvää ilmaa. Murteesta ja lauseyhteydestä riippuen ilma voi merkitä myös päinvastaista; esimerkiksi sanonnassa ilma nousee se tarkoittaa myrskyä.
Joissakin murteissa myös sää voi merkitä paitsi säätilaa myös huonoa ilmaa, myrskyä ja ukkosta – ja tietyissä tilanteissa hyvääkin ilmaa. Esimerkiksi Kainuun seudulla ilmauksessa säijen eillä (= säiden edellä) sää tarkoittaa huonoa ilmaa, mutta ilmauksessa säijen aikana se voi merkitä hyvää ilmaa.
Kesäkelejä ja rospuuttoa
Kielitoimiston sanakirjan mukaan keli tarkoittaa säästä riippuvaa teiden tai maaston kulkukelpoisuutta. Monissa murteissa silläkin voidaan tarkoittaa myös säätä tai ilmaa. Niinpä kelikin voi – varsinkin Itä- ja Keski-Suomessa – olla pilvinen tai aurinkoinen, kolea tai hiostava. Eikä keli jää säätä ja ilmaa köyhemmäksi, sillä myös se voi merkitä tilanteesta riippuen hyvää tai huonoa säätä. Pohjoiskarjalainen isäntä saattaa sanoa: Nyt on keli panna heinät lattoon. Toisaalta samalla suunnalla keli voi tarkoittaa myös kehnoa ilmaa: Nyt se on tuas keli.
Kelirikkoa eli teiden kulkukelvottomuutta kuvaava sana rospuutto on hivuttautunut yleissuomeen itämurteista, joihin se on lainattu venäjän kielestä. Joidenkin mielestä rospuutto kalskahtaa edelleen murteelliselta, mutta länteen levitessään se on raivannut tiensä jopa Urbaaniin sanakirjaan.