Riemuita siis saadhan

Vanhan kirjasuomen tekstiaineisto on vanhoissa, hyvin hauraissa kirjoissa ja paperiarkeissa, joita ei tutkijoidenkaan ole kovin helppoa saada käsiinsä. Siksi sanakirjassa on esitetty runsaasti lause-esimerkkejä. Niiden avulla syntyy kuva siitä, missä yhteyksissä ja miten sanoja on eri aikoina käytetty. Osa vanhan kirjasuomen teksteistä on nykyään myös verkossa, esimerkiksi Kotuksen aineistopalvelu Kainossa (http://kaino.kotus.fi/aineistot/).

Vanhan kirjasuomen sanakirjassa hakusanat ovat nykykielisessä – tai joskus nykykielistetyssä – asussa. Jos sana on vanhoissa teksteissä esiintynyt monissa eri muodoissa, ne esitellään hakusanan yhteydessä, esimerkiksi sanan hirmullinen rinnalta löytyvät muodot hirmulinen ja hirmolinen. Sanojen merkitykset selitetään, ja joskus määritellään myös niiden käyttöalat (esimerkiksi kuvallinen käyttö tai käyttö jonkin erikoisalan sanastossa).

Sanakirjaa on suunniteltu ja kirjoitettu kauan. Suunnittelu alkoi jo 1950-luvulla. Sanakirjaa varten kerättiin aineistoa sanalipuille ja mietittiin sanakirjan toimitusperiaatteita. 1970-luvun lopulla päästiin vauhtiin sana-artikkelien kirjoittamisessa, ja 1990-luvun puoliväliin tultaessa sanakirjaa oli ilmestynyt kaksi osaa aakkosväliltä A–K. Kolmannen osan kirjoittaminen on viivästynyt kovin, ja kirjan tekeminen aiottiin jo keskeyttää, kun Kotuksen voimavarat eivät enää näyttäneet siihen riittävän. Vuoden 2012 alusta kuitenkin työtä päästiin jatkamaan uusin voimin, kun Koneen Säätiö myönsi sanakirjan jatkamiseen huomattavan apurahan. Nyt sanakirjaa toimitetaan uudella innolla ja lisävoimin. Parhaillaan lopetellaan aakkosväliä L–N ja aloitellaan O:ta. Enää sanakirjaa ei kuitenkaan julkaista painettuna, vaan siitä tulee verkkoversio Internetiin.

Aica on nyt iloinen

Iloita me mahdham

Kesä caunis ihanainen

Riemuita siis saadhan.

Quin vilu valju on voittan

Auring ylös auttap

Taicka talvi pois tappan

Suvi eläväx saattap

(Hemminki Maskulainen: Piae cantiones 1616)

[Aika on nyt iloinen,

iloita me mahdam(me),

kesä kaunis ihanainen,

riemuita siis saadaan.

(Sen) kuin vilu valju on voittan(ut),

aurink(o) ylös auttaa,

taikka talvi pois tappan(ut),

suvi eläväks saattaa]

PIRKKO KUUTTI

Vanhan kirjasuomen sanakirjan päätoimittaja

Kielikuulumisten 1/2012 etusivulle