Viikon vinkit 2018
Olympiamiljöö on Korea
Lyly on lykätty lumelle, kjlwoitus-kisat ovat alkaneet.
Talviolympialaiset järjestetään 9.−25. helmikuuta 2018 Etelä-Koreassa eli Korean tasavallassa. Suksi luistakoon – ja luistakoon toinenkin – edettiin sitten ladun sivussa luistellen tai latua pitkin mäkeä laskien. Niiaus montun pohjalla.
Pyeongchang, ei Pjongjang
Kisat ovat pääosin Pyeongchangin [phjong-tshangin] piirikunnassa. Alpensia
on talviurheilukeskus ja alue, jossa järjestetään muun muassa olympialaisten
avajaiset ja joka sijaitsee pikkukaupungissa nimeltä Daegwallyeong
[te-kwall-jong]. Alueella on myös Yongpyeongin (용평) [jong-phjongin] talviurheilukeskus.
Sama koreankielinen nimi on myös toisaalla sijaitsevalla pikkukaupungilla.
Pyeongchangin kisapaikkojen nimiä (Viikon vinkki, 15.1.2018)
Alueen nimi saattaa sekoittua Korean demokraattisen kansantasavallan eli Pohjois-Korean pääkaupungin nimeen. Siitä suositetaan käyttämään suomeen vakiintunutta kirjoitusasua Pjongjang. Sovinnaisnimi äännetään kuten se kirjoitetaan.
Pyeongchang (Viikon vinkki, 16.2.2017)
Sanastoa lylystä telemarkiin
Suomen kielessä on käytössä kaksi erillistä urheilukilpailujen
vaiheita kuvaavaa termisarjaa: suomenkielinen sarja neljännesvälierä,
puolivälierä, välierä, loppuottelu tai loppukilpailu sekä vierasta
alkuperää oleva sarja kahdeksasosafinaali, neljännesfinaali, semifinaali
ja finaali. Sarjojen termit tuntuvat olevan melko tasapuolisessa
käytössä.
Minna Suorsa: Neljännesvälieristä finaaliin (Kielikello, 4/1995)
Suomenkielisten sanojen käyttö on hyvin toivottavaa myös urheilukielessä. Kaikkia vieraskielisiä urheilutermejä ei kuitenkaan ole helppoa suomentaa, varsinkaan jos termi on vieraassa muodossa ehtinyt jo vakiintua suomen kieleen. Esimerkiksi mikään curlingin suomennosehdotus ei ole onnistunut syrjäyttämään kieleen jo vakiintunutta vierasperäistä sanaa.
Telemarkin kanssa näyttää käyneen samoin. Sekä telemark että telemark-alastulo ovat vakiintuneina suomen kielen ilmauksina mukana vuonna 2004 ilmestyneessä sähköisessä Kielitoimiston sanakirjassa. Niille ei esitetä sanakirjassa muita, rinnakkaisia ilmauksia.
Laskettelua ja mäkihyppyä suomeksi (Kielikello, 4/2007)
Kilpahiihdon alkuaikoina suksittiin tasamaata ja sitten murtomaata. Murtomaahiihto on vaihtunut maastohiihdoksi, jota ilmeisesti tarvitaan alppihiihdon vastapeluriksi. Mutteihän alppihiihto ole hiihtoa ollenkaan vaan laskettelua eli mäenlaskua syöksylaskuineen pujotteluineen. Hiihto on hiihtoa! Ampumahiihto taas sisältää nimensä mukaisesti molempia, sekä hiihtoa että ammuntaa.
Mäenlaskua tosin rasittaa, että se tarkoitti ennen mäkihyppyä. Nykysuomen sanakirja ei vielä tunne mäkihyppy-sanaa, mutta sana on nyttemmin vakiintunut termiksi. Oma lajinsa on myös kumparelasku. Pohjoismainen hiihdon ja mäkihypyn yhdistelmä on lyhentynyt pelkäksi yhdistetyksi.
Jussi Kallio: Ladulla ja ladun sivussa (Kieli-ikkuna, 19.2.2002)
Todennäköisesti Suomessa on ollut jo 1800-luvulla mäenlaskuharrastusta. Varsinaisen alppihiihdon ensi merkit nähtiin 1928, kun naisille alettiin järjestää hiihtokursseja, joiden aikana harjoiteltiin muun muassa erilaisia käännöksiä. Tätä alppihiihdon suomalaista alkumuotoa kutsuttiin luikerteluksi.
– – Terho Itkosen kirja Suomen kielen suksisanastoa ilmestyi 1957. Jo kirjan hakemistoon tutustumalla saa kuvan tämän sanaston monipuolisuudesta.
Näyttää siltä, että urheilukielessä suositaan hiihtimeen viittaavasta suksi-sanasta yksikkömuotoa monikkomuodon asemesta, ainakin joissakin käyttöyhteyksissä. Ilmeisesti tässä on tapahtumassa tai jo tapahtunut jonkinlainen muutos?
– – Tuntuuko ”suksi luistaa” jotenkin tehokkaammalta vaihtoehdolta kuin ”sukset luistavat”? Luistaako suksi yksikössä paremmin kuin monikossa? Miksi?
Vesa Heikkinen: Suksi luistaa (Kotus-blogi, 24.2.2014)
Muutama sata vuotta sitten esivanhempamme liikkuivat eripituisilla suksilla. Vasemmassa jalassa oli liukumasuksi lyly, jonka pohjassa oli syrjään luisumista estävä ura – sanaristikoista tuttu olas. Oikeassa jalassa oli lyhyt potkusuksi kalhu, jonka pohjassa oli lipsumista estävä nahankappale karvat myötäsukaan. Tämmöisillä epäparisilla suksilla lähti nopeutta kysyneeseen hiiden hirven hiihdäntään myös Kalevalan sankari Lemminkäinen, ”lykkäsi lylyn lumelle”.
Maija Länsimäki: Lylyä lykkimään (Kieli-ikkuna, 12.2.2002)
Olimpia, olumpia, olympia
Antiikin olympiakisat olivat osa yleiskreikkalaisia kisoja, joita järjestettiin määräajoin Olympian lisäksi Isthmiassa, Nemeassa ja Pythonissa. Olympian kisoista on todisteita jo 7. vuosisadalta eKr. Olympian kisojen väli eli olympiadi oli silloinkin jo neljä vuotta.
Olympialaiset (Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä)
Gräcalaisten muinaisisa Olympia-Speleisä, eli Kjlwoitus-Kisoisa, oli juoxukeinon määräpääsä yxi ylös pandu Kruunu.
Olympiapelit Vanhan kirjasuomen sanakirjassa
Helsingin kisojen alla paheksuttiin lehtien palstoilla sitä, että ”jopa akateemisesti sivistyneet” ihmiset saattoivat sanoa ”olumpia”. Jotkut kannattivat myös nykykreikan mukaista ääntämystä ”olimpia” ääntämyksen ”olympia” sijasta. Toisaalta i:llistä ääntämystä myös vastustettiin vedoten siihen, että antiikin kreikassa ääntämys oli y:llinen. Keskustelu olympialaisten ääntämyksestä suomen kielessä on jatkunut meidän päiviimme asti.
Kielineuvonnan vuosikymmenet: 1950-luku
Suomen kielen lautakunta on käsitellyt sanan olympia ääntämistä viimeksi vuonna 1996, jolloin Atlantan olympialaiset kirvoittivat aiheesta vilkkaan keskustelun. Lautakunta päätyi suosittamaan edelleen sanan vakiintuneen kirjoitusasun säilyttämistä, sillä sitä puoltaa sanan paikannimialkuperä.
Tulevatko olympialaiset sittenkin? (Kielikello, 2/1999)
Teksti: Risto Uusikoski