Kissa juoksee kahdella jalalla karkuun!

Urheiluselostajat ovat puheammattilaisia, joiden kielenkäyttöä seurataan hyvin tarkasti. Urheilu herättää tunteita, ja näiden tunteiden keskellä urheiluselostajat tekevät työtään. Urheilun synnyttämiä riemun ja pettymyksen hetkiä voidaan vahvistaa asiantuntevien selostajien eläytymisellä, mutta joskus selostus saattaa viedä huomion pois itse urheilusuorituksista.

Tokiossa kisattiin kesällä 2021 ”Tokio 2020” -nimellä kulkeneet kesäolympialaiset, joita oli siirretty koronaviruspandemian takia vuodella eteenpäin. Tarkastelen tässä kirjoituksessa näiden olympialaisten eri lajien suomenkielisten urheiluselostajien kielenkäytöstä esille nousseita piirteitä.

Olen kerännyt aineistoa lukemalla kommentteja sosiaalisesta mediasta sekä tekemällä itse huomioita selostajien puheesta Tokion olympiakisojen aikana. Ymmärrettävyyttä parantaakseni olen jonkin verran muokannut sosiaalisesta mediasta poimimiani kommentteja.

Helsingin Olumppiastadion? Kuva: Olli Tamminen.

Olumppiamitalleja jaossa

Suomen kielen vokaalisoinnun takia olympialaiset on hankala lausuttava. Urheiluselostajien suissa siitä tulee helposti joko ”olump(p)ialaiset” tai ”ölympialaiset”, ja tämä herättää penkkiurheilijoissa suuria tunteita. Samoin ”kahden ällän mitali” on klassikko.

Olumppia on ainoa asia, joka ärsyttää vuodesta toiseen.

Tuosta [olumppialaiset] on nillitetty jo varmaan ensimmäisistä olympialaisista alkaen, ja meidän äidinkielenopettajammekin nillitti samasta asiasta 60-luvulla.

Ölympiäläišet!

Ääntämiset: olump(p)ia/mitalli aina vaan.

”Olumppialaisten” ääntämisestä on keskusteltu lehtien palstoilla ainakin jo Helsingin olympialaisten alla 1950-luvun alussa. Tuolloin keskustelua käytiin muun muassa alkuperäisen kreikan kielen sanan ääntöasusta sekä siitä, mikä loppujen lopuksi on suomalaisinta. Aiheesta voi lukea lisää Kielitoimiston neuvonnan 1950-luvun katsauksesta.

• Kielineuvonnan vuosikymmenet: 1950-luku

Lasse Virénnöö aloittaa 600:nnöö metrinnöö kirinnöö Müncheninnöö olympialaisissa! Kuva: Olli Tamminen.

Suomennöö Mattsonnöö aloittaa kirinnöö

Urheiluselostajien maneerit herättävät ylivoimaisesti eniten huomiota some-kommentoijien keskuudessa. Tokion olympialaisissa muun muassa ammunnan ja uinnin selostajilta bongattiin erikoinen öö-äänne:

Tänä aamuna trap-ammuntaa selostaessaan selostaja sanoi: ”Ja hännööö ampui osumannööö suoraannööö ammuttuunnööö kiekkoonnööö.”

Joillakin urheiluselostajilla on outo tapa lisätä tunnollisesti loppuun jonkinlainen öö-äänne, jos sana loppuu konsonanttiin: ”Suomennöö Mattsonnöö aloittaa kirinnöö”. Kyse ei ole tuumaustauosta, sillä vokaalin päättyvät sanat eivät tuota öötä saa.

Öö-äänne voidaan laskea niin sanotuksi täytesanaksi, jollaisia ihmisten puheessa yleisesti esiintyy. Täytesanojen tarkoituksena on antaa puhujalle lisää aikaa miettiä, mitä hän seuraavaksi sanoo, mutta joidenkin puheessa täytesanoista tulee maneereita, joita viljellään usein.

Täytesanat ovat yksi puhekielen kommentoiduimmista piirteistä, ja esimerkiksi Kotimaisten kielten keskuksen kielineuvojat pääsevät säännöllisesti vastaamaan täytesanoihin liittyviin kysymyksiin ja huomioihin. Öö-äänteen lisäksi täytesanoja ovat esimerkiksi niinku tai tuota noin.

Hiano hevonen ja ainainen nälkä

Muita selostajien puhetapaan liittyviä huomioita esitettiin muun muassa seuraavasti:

Kouluratsastuksen selostaja osasi kyllä hyvin asiansa mutta puhui kuin 15-vuotias. Esimerkkinä: ”Tämä hiAno hevonen tullaan vielä näkeen…” Hevonen nimeltä Gio oli Kio ja Bordeaux oli juurikin Bordeaux.

Katson naisten seinäkiipeilyä. Selostajat viittaavat eri maiden kilpailijoihin usein pelkillä etunimillä: ”Hieman pettyneeltä näytti Mia suorituksen jälkeen. Come on, Julia.” Tämä luo kiinnostavasti tuttavallisuuden mielikuvaa.

Sen vois laskea, kuinka monta kertaa purjehduksen naisselostaja käytti täytefraasia ”tota noin”.

Ainainen nälkä, jokaisella Suomen kilpailijalla. Antaisivat nyt edes osalle ruokaa siellä.

Naisten tenniksessä – tai ainakin keski-ikäisen miehen selostamana – elää perinteinen sukupuoliroolitus ilmeisen syvässä. Finaalia myöten sanoitus oli toistuvasti ”tytöt” ja ”mimmit” sekä tyttöjä valmentavat ”isäpapat”. Mutu-tuntumalla miehet olivat ”pelaajia” ja pelaajien ”valmentajia”.

Urheilijalla on ainainen nälkä? Kuva: Olli Tamminen.

Heitetään samoille haminoille

Ilmaus samoille haminoille herätti huomiota useammassa kommentissa. Tässä kaksi esimerkkiä:

Täällä Haminassa on jo parin vuoden ajan ihmetelty tätä ”samoille haminoille” heittämistä, ulottumista tai tuloksissa pääsemistä. Koko kaupunki täällä pidättää henkeään, jos joskus saataisiin selville missä ne muut haminat on.

Jollain selostajalla jäi pahasti päälle ilmaus ”haminoilla” kaikissa heitto- ja hyppylajeissa.

Ilmaus tarkoittaa samaa kuin samoille hujakoille, ja sitä käytetään oikeastaan kaikenlaisten urheilulajien yhteydessä kertomaan sitä, että urheilijan suoritus on suurin piirtein yhtä hyvä kuin jonkun toisen.

Ilmauksen taustalla on suomen murteissa esiintyvä tietyn asian kuntoa, olotilaa tai asemaa kuvaava ilmaus olla haminoissa. Suomen murteiden sanakirjassa urheiluselostajien käyttämää merkitystä lähinnä oleva lause-esimerkki on: ”Kyllä se lapsi parka joutu huanoon haminaan isän ja äidin kuoltua.”

• Hamina (Suomen murteiden sanakirja)

Saa sanoa myös Saraksi

Erikoinen tapaus on keskimatkojen juoksujen Suomen ennätyksiä tehtaillut Sara Kuivisto, jonka etunimen osa lausuu ”sara” ja osa ”saara”. Kuivisto itse veti pelin poikki seuraavalla lausunnolla:

Tämä [nimen lausuminen] ilmeisesti herättää aika paljon närää. Voin sanoa näillä sanoilla: arvon Suomen kansa, älkää hermostuko. Kotona olen aina ollut ”Saara”, mutta saa myös sanoa ”Saraksi”. Kaikki saavat valita, eikä tarvitse hermostua, jos toimittajat sanovat ”Saara”.

Nimi on henkilökohtainen asia, ja voi olla jopa loukkaavaa, jos jonkun nimeä ei osata lausua oikein. Nimen lausuminen väärin saattaa olla nimen kantajalle herkkä paikka, ja ehkä juuri tästä syystä Kuiviston lausunto siitä, että hänen nimensä saa lausua molemmilla tavoin, herättää huvitusta ja ehkä jopa ihmetystä.

Nythän on jo iltapäivä täällä Koreassa

Urheiluselostajatkin ovat vain ihmisiä. Silti heidän ääneen sanomansa kielikukkaset, aivopierut ja muut yleiskielen vastaisuudet vaikuttavat olevan katsojien käymän keskustelun vakioaiheita:

Valitettavasti seiskarugbyssä puhuttiin Uusi-Seelannista. Se sattui.

Skeittauksen selostuksessa käytettiin suoraan englanninkielisistä termeistä käännettyjä vastineita. Esimerkiksi ”handrail” oli käännetty ”käsikaiteeksi”, vaikka sellaisesta ei yleensä suomen kielessä puhuta.

Toivoisin myös, että juoksuradan kaarre olisi kaarre eikä kurva, koska Suomessakin on aika paljon slaavikieliä osaavia.

Hieman huvitti olympiaradiossa kun selostaja totesi että nythän on jo iltapäivä täällä Koreassa. Hän kyllä korjasi virheensä, mutta hetken jo ehdin miettiä, että mitäköhän hän siellä tekee.

Nyrkkeily perustuu itsensä koskemattomuuteen? Kuva: Olli Tamminen.

Kauden paras on tältä kaudelta

Joskus urheiluselostusten parasta antia ovat tahatonta komiikkaa sisältävät lausahdukset, joihin tarkemmin keskittymällä huomaa, että jokin on pielessä. Tällaisia nousi aineistossa esille runsaasti, ja mielestäni nämä ovat hauskimpia huomioita:

Oli tuossa Potkosen matsissa selostaja keksinyt ihan omia juttuja, esim. ”tästä ei ole kyllä leikki kaukana” ja ”nyrkkeily perustuu itsensä koskemattomuuteen”.

Jalkapallo-ottelun selostuksesta: ”XX ei ole vielä kertaakaan pelannut palloa ainakaan omaan silmääni.”

Tuuli Petäjä-Sirénistä tuli hienoa homonymiaa selostuksiin: Viiden minuutin sisään tuli ”tuuli on tippunut neljään metriin” ja ”Tuuli on nyt aavistuksen tippunut... hän on nyt kahdeskymmenes”.

Eilen tennisfinaalissa: ”Nyt on rouva Fortuna kääntänyt leveän ahterinsa venäläiselle!”

”Lewandowskin kauden paras on tältä kaudelta.”

Paavo Nurmen kissamaisen kevyttä askellusta? Kuva: Olli Tamminen.

Kissa olikin jänis

Selostajan työ on hektistä, joten aikapaineesta johtuvat kielikukkaset ovat ymmärrettäviä. Usein nopeatempoisissa lajeissa edellinen lausuma ei ehdi loppuun, kun jo tapahtuu jotain muuta, johon täytyy reagoida. Niinpä tällaisessa kaaoksessa sanonnat ja viittaussuhteet saattavat mennä solmuun. Pallo saatetaan esimerkiksi pelata suoraan selostajan silmään.

Erikseen on syytä nostaa esille miesten 10 000 metrin juoksu, jonka aikana suomalaisilla urheiluselostajilla oli varsinaiset kissanpäivät. Mukana oli nimittäin Ugandaa edustava juoksija Stephen Kissa, joka kaiken lisäksi lähti joukkuetaktiikan takia juoksemaan paljon kovempaa kuin kukaan muu.

Kissan ohella mukana oli myös kenialainen Weldon Langat, ja sosiaalisessa mediassa huomattiin, että tällä kertaa Langat jahtaa Kissaa eikä toisin päin. Ugandalaisten joukkuetaktiikan takia tajuttiin myös se, että ”Kissalla oli juoksuaika” ja että ”Kissa olikin jänis”. Kestävyysjuoksussa jänikseksi kutsutaan juoksijaa, jonka tarkoituksena on kirittää muita juoksijoita ennalta sovittuun vauhtiin ja lopettaa kilpailu tietyn matkan jälkeen.

Seinäkellon kokoinen suomileijonamitali

Eräs mielenkiintoinen keskustelu käytiin yleisurheiluselostajien isänmaallisuudesta. Kommentteja tuli puolesta ja vastaan:

Muuten on jäänyt mieleen tuon yleisurheilukommentaattorin järjetön isänmaallisuus, jota itse en ymmärrä. Kuivisto ei päässyt edes finaaliin mutta kahden minuutin alitus sai miehen ilmeisesti kyyneliin. Tiedän että monet tykkäävät juuri tällaisesta. Minua se ärsytti.

Joo oon ite kans pistäny merkille ton isänmaallisuusasian. Tulee vaan jotenkin epämukava olo kuunnellessa ja melkein oottaa et sille 17. sijalle jääneelle suomalaiselle kaivetaan jostain seinäkellon kokoinen suomileijonamitali kaulaan.

Hienoja hetkiä näissä olympialaisissa on ollut asiantuntijan liikuttuminen Sara Kuiviston uusiessa ennätyksiä. Ymmärsi itsekin, kuinka suuresta asiasta on kyse. Yleisurheilun asiantuntija on muutenkin onnistunut pitämään positiivista tunnelmaa yllä muistuttamalla, miten suomalaisurheilijoiden suoritukset vertautuvat heidän todelliseen tasoonsa, joka helposti unohtuu, kun katsoo maailman huippujen suoritustasoa.

Yleisenä pohdintana olen havainnut, että ”siniset silmälasit” ovat vähentyneet positiivisessa mielessä. Nyt selostajat/kommentaattorit osaavat iloita, kun urheilija ylittää tasonsa ja riemuitaan muidenkin maiden urheilijoiden suorituksista.

Tahko Pihkala ei pelannut palloa omaan silmäänsä? Kuva: Olli Tamminen.

Suuria tunteita nautittavasti ja innostavasti

On helppoa kritisoida ja jopa haukkua työtään tekeviä urheiluselostajia, mutta ei saa unohtaa sitä, että he tosiaan tekevät selostuskopeissa työtään. Niinpä keräämistäni palautteista oli ilo huomata myös kommentteja, joissa selostajien puheista oli nautittu. Parhaimmillaan selostajat pystyvät innostamaan katsojan sellaistenkin lajien pariin, joista hän ei aiemmin tiennyt pitävänsä.

Tässä poimintoja positiivisista kommenteista edellisten jatkoksi:

Pyöräilyn selostajaa Peter Seliniä on ilo kuunnella. Tunnistettava tyyli ja osaa ääntää vieraskieliset nimet.

Skeittauksen selostaja oli hauska, sanoi jossain vaiheessa suoraan, ettei edes yritä lausua jonkun tempun nimeä. Oli kyllä yrittänyt perehtyä lajiin.

Mun mielestä selostajat selviävät tosi hienosti! Tapahtumat etenevät niin huimaa tahtia ja kommentoitavaa riittää, joten ei mikään ihme, että virheitä mahtuu joukkoon. Ihailen selostajien valtavaa tietomäärää. Nimet lausutaan jokseenkin oikein ja kieli on suht virheetöntä.

Minä olen kuitenkin ehkä kaikkein eniten ällistynyt siitä, millaisella selostusnopeudella kaikenlaisia lajeja nämä virtuoosit pystyvätkään sanallistamaan.

Urheilu herättää tunteita, ja urheiluselostajat ovat omalta osaltaan välittämässä katsojille sekä jännityksen, pettymyksen että ilon hetkiä. Selostajan työ on usein melko kiittämätöntä, ja ihmisen luonteelle on tyypillistä keskittyä negatiivisiin asioihin. Niinpä tämä kirjoitus onkin hyvä päättää juuri positiivisiin kommentteihin. Siitä voimme varmaan kaikki olla samaa mieltä, että ilman selostajia urheilu olisi hyvin erilaista.

OLLI TAMMINEN

Kirjoittaja toimii korkeakouluharjoittelijana Kotimaisten kielten keskuksessa ja on ollut innokas penkkiurheilija pikkupojasta saakka. Tokion olympialaisten aikaan kello oli soimassa kolmelta yöllä, ja kuudelta ennen töihin lähtöä oli jo lounas syötynä.

Palaa otsikoihin | 0 puheenvuoroa | Keskustele