Elävät päät -blogia kirjoittavat Vanhan kirjasuomen sanakirjan toimittajat, jotka työskentelevät Kotimaisten kielten keskuksessa. Blogissa jaetaan sanakirjatyön sivutuotteita: havaintoja, pohdiskeluja ja oivalluksia Ruotsin vallan aikaisten tekstien ääressä.
Olympiaspelien eli kilvoituskisojen äärellä
Näinä viikkoina kisailtavat olympialaiset
tarjoavat seurattavaa yötä päivää. Tekevätkö urheilijat uusia ennätyksiä?
Tuleeko Suomeen mainetta ja kunniaa? Jo nyt Rion
kinkereiksikin mainituissa kisoissa on nähty verta, hikeä ja kyyneliä. Kisasuoritusten
äärellä jännittämisen vaihteluksi sopii tarjota hieman toisenlaista näkökulmaa
olympialaisiin ennen nykyaikaisia olympiakisoja.
Ensimmäisiä nykyaikaisia olympialaisia
kisailtiin vuonna 1896 Ateenassa, mutta jo sitä ennen saatettiin Suomessakin
puhua olympiaspeleistä. Olympialaiset muinaisten
kreikkalaisten kisoina tulivat tunnetuiksi Suomessa jo vanhan kirjasuomen
aikaan. Vuonna 1771 Thomas Stenbäck kirjoitti
olympiaspeleistä kuningas Aadolf
Fredrikin hautauspäivän ruumissaarnassa Wanhurscauden Catomatoin
Cunnia-Kruunu:
Oppenet juttelewat, että Gräcalaisten muinaisisa Olympia-Speleisä, eli Kjlwoitus-Kisoisa, oli juoxukeinon määräpääsä yxi ylös pandu Kruunu, ja se joca kijstajuoxusa käwi yli muiden, ja ensin ennätti päähän asti, hän tarttui Kruunuhun, ja Agonetheterein, eli Kijstaduomaritten päätöxen jälken, sai sen palcaxensa, joca arwattijn suurexi cunniaxi ja eduxi.
Kilvoituskisa
tarkoittaa yleisesti kilpailua, ja sanat juoksukeino
ja kiistajuoksu puolestaan
juoksukilpailua. Kiistatuomarit,
joista Stenbäck käyttää myös kreikasta juontuvaa nimitystä agonetheteri, ovat kilpailun tuomareita. Juoksukisojen palkintona
oli kruunu, seppele, jonka saavuttamista pidettiin suurena kunniana ja
menestyksenä.
Kilvoittelua
taivaallisesta kruunusta
Kristilliseen saarnaan olympialaiset
pääsivät siitä syystä, että Stenbäck kertoo apostoli Paavalin verranneen
kristityn elämää olympialaisten juoksukilpailuihin: Stenbäck lainaa Paavalia 1. korinttilaiskirjeen luvun 9
jakeesta 25:
Me kilwoittelemme sitä warten, että me catomattoman Kruunun saisimme” ja selittää tuonnempana: ”Apostoli näky tämän päälle catzandota pitänehen, ja ottanehen sijtä wertausta, etteenasettaxensa Christityille heidän tarpellisinda asioitzemistans maan päällä. Hän cutzuu Christillisyden kilwoituxexi, ja Christillisyden armopalcan Kruunuxi.
Saarnassa siis olympialaiset
vertautuvat kristityn elämään kilvoituksineen. Tavoiteltava katoavainen seppele
vertautuu taivaalliseen, katoamattomaan kruunuun. Siinä missä olympialaisten
tuomarit voivat diskata epäreiluihin keinoihin turvautuneen kilpailijan, taivaallinen tuomari voi antaa
armon käydä oikeudesta ja lahjoittaa kruunun ansiotta, kilvoittelijan
menestyksestä riippumatta.
Entäpä
sitten Rion kinkerit?
Nykyäänkin kielenkäytössä
urheilukilpailut voivat vertautua kristilliseen elämään. Kun Stenbäckin
käyttämiä sanoja pohtii tarkemmin nykykielen kannalta, huomaa helposti, että samankaltaista
ja samaakin kilpailusanastoa käytetään edelleen myös hengellisessä kielessä. Esimerkiksi
kilvoittelu liitetään etenkin
uskonelämän hurskaisiin pyrkimyksiin, mutta se voi tarkoittaa myös kilpailua,
ponnistelua ja jonkin tavoittelua.
Olympialaisten nimittäminen kinkereiksi muistuttaa läheisesti
Paavalin ja Stenbäckin käyttämiä kielikuvia. Kinkerit tunnetaan vanhastaan
kristinopin tuntemuksen kuulustelutilaisuutena. Vanhassa kirjasuomessa sanaa on
tosin käytetty muistakin yhteisistä kokoontumisista ja myös pappien kansalta
vaatimasta kestityksestä. Esimerkiksi vuonna 1700 voittoisan Narvan taistelun
jälkeen runoili nimimerkki I. G. H. S. menestysuutisista käyttäen kinkerit-sanaa pienemmistä
väenkokouksista: ”Sitä silloin suuremmisa Cuului joucois jalommissa: Wielä
wijmein wähissäkin Kingereissä kilwottellen Soiwat naa Sulosanomat”.
Nyt sulosanomia odotetaan Rion kinkereistä. Kun kinkerit-sanaa käytetään nykykielessä lukukinkerien lisäksi leikillisesti juhlista, sanan käytön laajeneminen urheilukilpailuja merkitseväksi tuntuu mitä luontevimmalta: olympialaisissa kisailijat osoittavat taitojaan kuin kinkerien kuulusteltavat ikään, ja katsojille kisat tarjoavat runsaasti huvitusta ja elämyksiä.
MARIA LEHTONEN
Palaa otsikoihin | 0 puheenvuoroa | Keskustele