Kielikin kasvaa

Suomen kielessä kasvaa-verbillä tarkoitetaan usein hyvin konkreettista kasvamista tai varttumista suuremmaksi. Kun pellot kasvavat viljaa, merkitys laajenee tuottamiseen. Kasvaminen voi tarkoittaa myös lisääntymistä tai karttumista: Väestö ja tyytyväisyys kasvavat. Myös jännitys kasvaa, ja ruokahalukin kasvaa syödessä.

Sisäistä kasvua ja kasvatusta

Lisäksi kasvaa-verbillä voidaan kuvata myös sisäistä kasvua eli kehittymistä, edistymistä ja kypsymistä. Moni kasvaa tehtäviensä mukana tai kasvaa henkisesti. Myös itsenäistyminen on kasvun tulosta, kun nuori kasvaa irti vanhemmistaan.

Kasvimaata kylväessä tulin pohtineeksi kasvun ihmettä. On pysäyttävää pohtia, miksi tietynlaisen kasvun aikaansaaminen vaatii niin paljon vaivaa, kun rikkaruohot kasvavat runsaina ilman ihmiskäden puuttumista asiaan. Kasvin autenttinen kasvupaikka takaa parhaat tulokset. Kasvuolosuhteilla on hyvin suuri merkitys myös ihmisen sisäisessä kasvussa täyteen mittaansa.

Olli-Pekka Heinonen käyttää kirjassaan Eletään ihmisiksi ilmausta oppiminen elämäntapana. Ihminen on luonnostaan utelias. Kyselyikäisen lapsen kanssa käydyt keskustelut todistavat tämän. Lapsi imee ympäriltään tietoa asioista, jotka ihmetyttävät. Tiedonjano on hämmästyttävää.

Kyky ihmetellä ja hankkia siten eväitä sisäiseen kasvuun hiipuu usein vähitellen. Miksi niin moni menettää suotuisat olosuhteet kasvulleen? Osa näistä tekijöistä on rakenteellisia. Suomi on kuitenkin koulutuksen tasa-arvon suhteen niin hyvässä tilanteessa, että meillä jokaiselle voidaan taata mahdollisuus kouluttautua niin pitkälle kuin haluaa.

Sekä henkilökohtaisen kasvun että yhteisöllisen oppimisen esteet liittyvät usein siihen, että tiedolla on tarve osoittaa valtahierarkioita. Tällöin aidolle ihmettelylle ei ole enää riittävästi tilaa. Oppivat ja hyvinvoivat yhteisöt tunnistaa siitä, että niissä uskalletaan ihmetellä asioita yhdessä. Yhteinen ymmärrys lisääntyy tasapuolisen ja moninäkökulmaisen ihmettelyn kautta.

Alppiruusu ja kimalaisen jano. Kuva: Risto Uusikoski, Kotus.

Autenttisuus kielikasvatuksessa

Kasvun ihme ja autenttisuuden merkitys liittyvät vahvasti myös kielikasvatukseen. Kieliaineiden opetussuunnitelman perusteissa (Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014, Opetushallitus) puhutaan autenttisista kieliympäristöistä ja autenttisista tilanteista sekä oppilaille merkityksellisistä teksteistä.

Äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksessa korostetaan opittavien asioiden merkityksellisyyttä ja osallisuuden kokemuksia. Oppilaiden kiinnostusta vahvistetaan luomalla mahdollisuuksia aktiiviseen toimijuuteen ja omiin valintoihin sekä ottamalla huomioon oppilaiden tekstimaailma ja kokemukset.

Oppimisympäristöjen ja työtapojen valinnassa korostetaan kielellisesti virikkeistä ja yhteisöllistä oppimisympäristöä, jossa oppilaiden näkemyksiä arvostetaan ja jossa on mahdollisuus tarkastella ja tuottaa tekstejä yksin ja yhdessä turvallisesti. Opetuksessa hyödynnetään oppilaiden itse valitsemia ja heitä kiinnostavia kirjoja ja muita monimuotoisia tekstejä. Lisäksi äidinkielen oppimisympäristöön kuuluu myös koulun ulkopuolinen kulttuuri- ja mediatarjonta.

Kieli on inhimillisen kasvun ydintä

Kielikasvatuksen tavoitteena on yhdistää kieliaineita ja toisaalta korostaa kielten roolia koulun kasvatus- ja opetustehtävässä laajemminkin. Mitään oppiainetta ei voi oppia tai opettaa käyttämättä kieltä. Koulussa opetetaan äidinkieltä ja muita kieliä, mutta harvoin ajatellaan sitä, että kieliä tarvitaan myös muiden oppiaineiden opetuksessa ja lisäksi kaikessa muussakin koulun toiminnassa.

Kieli on inhimillisen kasvun ydintä. Ilman kieltä emme olisi ihmisiä. Kielen avulla ilmaistaan tunteita ja välitetään tietoa. Kielen avulla voimme myös sekä voimaannuttaa että satuttaa. Kielitaito ei auta, jos emme halua ymmärtää toisen näkökulmaa. Rakentavan vuorovaikutuksen avulla meillä on mahdollisuus joka päivä edistää dialogia ja käydä keskustelua kiistanlaisistakin aiheista myös niiden kanssa, jotka eivät ole kanssamme samaa mieltä.

Kielen harteilla on paljon. Kuva: Risto Uusikoski, Kotus.

Kielimaisema muuttuu kasvimaiseman tavoin

Asioiden ihmettely ja moninäkökulmaisuus tuovat keskusteluihin rikkautta. Yksi tärkeä kasvun paikka onkin oppia madaltamaan kynnystä vuorovaikutukseen kaikkien eri osapuolten välillä. Myös kielimaisemat muuttuvat kasvimaisemien tavoin. Suomen kielimaisema muuttuu koko ajan monikielisempään suuntaan.

Monikielisessä kielimaisemassa on tärkeää muistaa eri kielten tasa-arvo. Kaikkea kielivarantoa ei kuitenkaan kyetä edelleenkään tunnistamaan. Lisäksi saatamme edelleen sortua näkemään uudet kielet poiskitkettävinä vieraslajeina.

Uuden kasvukauden alettua voisi olla otollinen hetki pysähtyä pohtimaan sitä, miten voisimme antaa kaikille kielille tilaa ja mahdollisuuksia kehittyä. Suomen kansalliskielet eivät ole uhattuna, joten meillä ei ole tarvetta asettaa muita kieliä vastakkain kansalliskieltemme kanssa. Mikään kieli ei ole toiselle uhka.

Myös oma kielitaito voi kehittyä vain käytössä. Ihmettelyn kulttuuri avaa yksilöille mahdollisuuden käyttää kaikkia kieliä rohkeasti, vaikka emme osaisikaan niitä vielä kovin hyvin. Mitään kieltä ei voi osata puhua hyvin heti alussa. Virheet eivät ole rikkaruohoja vaan merkki siitä, että oppimista tapahtuu.

Toivotan kaikille antoisaa kesää ja kasvun ihmeen äärelle pysähtymistä!

Palaa otsikoihin | 0 puheenvuoroa | Keskustele