Kielikorva on Kotimaisten kielten keskuksen podcast. Kielikorvassa keskustellaan ajattomista ja aina ajankohtaisista kieliasioista. Kielikorva-podcast jatkaa Yleisradion Kielikorva-ohjelman (1969–2008) perinnettä. Tässä blogissa voit kuunnella ohjelmaa, osallistua keskusteluun, antaa palautetta ja ehdottaa aiheita. Sosiaalisessa mediassa tunniste on #Kielikorva.
Siellähän me sitten puhelemme ihmisten taskuissa.
– Kotuksen johtaja Ulla-Maija Forsberg
Karvalammella ongella
Voit kuunnella Kieli keskellä kitaa -Kielikorvan Soundcloudin tai
iTunesin kautta, Kotus-kanavalla Youtubessa, RSS-syötteen avulla tai
lataamalla ohjelman mp3-tiedostona. Alla on poimintoja jakson
keskeisistä sisällöistä tekstimuodossa.
Kielikorva-jakson teemana on suomen kielen seksuaalisanasto ja siihen liittyvät kiertoilmaukset. Keskustelunaiheina ovat vanhan kansan kieli- ja mielikuvat ja kansanrunoudessa vilahtelevat puuhat ja värkit. Keskustelemassa ovat Kotuksen sanakirjantoimittajat Jarkko Kauppinen Vanhan kirjasuomen sanakirjasta sekä Riikka Tervonen Suomen murteiden sanakirjasta. Ohjelman juontaa Lotta Jalava.
Jarkko Kauppinen on pro gradu -tutkimuksessaan tarkastellut seksuaalisanojen käsitemetaforia
suomalaisessa kansanrunoudessa. Riikka Tervosellekaan seksuaalisanasto ei ole
aivan vierasta, sillä murreaineistossa on aineksia kaikilta
elämänalueilta.
Turkiseläimiä ja saalistajia
Kielikuvat kansanrunoudessa ja murteissa noudattelevat tiettyjä sääntöjä. Kansanrunoudessa sukuelimistä voidaan puhua esimerkiksi itsenäisinä toimijoina tai eläiminä. Miesten sukupuolielimiin viitataan muun muassa turkiseläinten, liskojen ja saalistajien nimityksillä. Etelä-Karjalasta 1830-luvulla kerätyssä katkelmassa siittimen kiertoilmauksena esiintyy hauki:
Minull' on se aika hauki
Ja kahet pienet kauskut
Jotka sukkelasti suilaa
Pitkin piikoin reisii
Likk' oli maassa liirillään
Avant' oli auki
Poika oli päällä polvillaan
Avannoss oli hauki
SKVR XV 415. Lönnrotiana 14:23&39. [1837.]
Naisen sukupuolielimien vertauksena on ollut esimerkiksi sammakko, joka esiintyy tässä ilomantsilaisessa runossa.
Naipi mies, pahankin naisen,
viikon ilman oltuahan,
syöpi hauki sammakonkin,
selän suuren uituahan.
SKVR XV 465. [Ilomantsi.] Lönnrotiana 17:32:g:1. [1841.]
Yleisluontoisilla sanoilla, kuten värkit, vehkeet tai kapineet voidaan viitata yleisesti sukupuolielimiin. Tällaisena sanana viittaamassa kiveksiin voidaan pitää ensimmäisessä runossa esiintyvää sanaa kausku, joka merkitsee myös ’tavaraa, kapinetta’.
Luonnon oksat ja kosteikot
Luontosanasto on produktiivinen lähde kiertoilmauksille. Miehen sukupuolielimiin viitataan usein oksina, naisen
puolestaan kosteikkoina. Murresanakirjastakin löytyy esimerkiksi sana kara merkitsemässä penistä.
Seksistä voidaan puhua naisen elimiin viittaavilla kiertoilmauksilla olla Karvalammella ongella tai käydä Haarasuolla muuraimessa. Toiminnan ilmaisuja ovat myös esimerkiksi lyödä liha piiloon sekä kirnuta, jossa mielikuva männän liikkeestä kirnussa ei jätä paljoa arvailujen varaan.
Kiertoilmausten telaketju
Kiertoilmauksia käytetään, kun on tarve puhua kielteisistä tai kiellettyinä
pidetyistä asioista. Vähitellen saattaa kiertoilmauskin alkaa saada tabusanan
merkityksiä, eikä sanaa enää tunnisteta pelkästään perustarkoitteenaan. Kiertoilmaus on kuin telaketju, joka jyrää muiden merkitysten yli.
Hyvä esimerkki tabumerkityksen yleistymisestä on panna-verbi, jonka yksi merkitys on ’olla yhdynnässä, naida’. Panna-verbin muut merkitykset ovat sen verran vahvoja, että ne varmaankaan eivät syrjäydy täysin – mutta nykyään moni joutuu pohtimaan, pitäisikö verbi korvata esimerkiksi laittaa-verbillä.
Puhekielessä on edetty niin pitkälle, että laittaa-verbikin
on saanut seksiin viittaavia merkityksiä: seksuaalisesti viehättävästä
henkilöstä käytetty slangi-ilmaus laitettavan näköinen tarkoittaa samaa kuin pantavan näköinen. On toki myös kuulijan korvasta kiinni, miten
panemiset, laittamiset, kassit tai toosat tulkitaan.
Lainattuja sanoja ja vaginan historia
Myös suomen kieleen lainattu latinan sana vagina on
alkujaan kiertoilmaus. Sana merkitsee latinassa ’tuppea, huotraa’.
Kiertoilmaus on syrjäyttänyt alkuperäisen merkityksen, ja nykyään tarkalleen
ottaen emätintä tarkoittavaa sanaa käytetään yleisesti naisen sukupuolielimiin
viittaavana ilmauksena.
Ruotsin vallan ajalta olevissa vanhan kirjasuomen lähteissä sanaa emätin käytetään merkityksessä ’ruokatorvi, kurkku’. Suomen murteiden sanakirjankin emätin-artikkelissa ’ruokatorvi, kurkku(torvi)’ mainitaan yhtenä merkityksenä.
Toinen toisensa puoleen palaneet
Seksuaalisanoja esiintyy vanhassa kirjasuomessa niukasti. On hyvä muistaa, että kieliaineistot ovat rajallisia ja kuvaavat vain osaa
kielenkäytöstä.
Lakikielessä käytetyistä seksuaalisanoista on tulossa Elina Heikkilän artikkeli maaliskuussa 2020 ilmestyvään Kielikelloon.
Vanhoissa Raamatun käännöksissä esiintyy eräitä seksuaalisuuteen viittaavia sanoja. Tätä voidaan katsoa olevan Korkeassa veisussa
sekä esimerkiksi Roomalaiskirjeiden ensimmäisen luvun 27. jakeessa, jossa
kirjoitetaan kahden miehen palamisesta toisiaan kohtaan. Nykykäännöksessä
puhutaan syttymisestä.
Kristfrid Gananderin kirjassa Suomalaiset Arwotuxet, Wastausten kansa (1738) sanotaan sanat pillu ja kulli aivan kiertelemättä: Puusta pillu, luusta kulli – – Wast. Taikina kaukalo kädet joilla sotketaan. Arvuuteltava asiayhteyshän – taikinan vaivaaminen – ei itsessään ole lainkaan häveliäs.
Kilkut ja kalkut, lipottimet ja lontterot
Suomen murteiden sanakirjassa sukuelinten synonyymeja on runsaasti.
Deskriptiivisissä eli kuvailevissa sanoissa vaihtelua on paljon. Joka seudulla
voi olla hieman naapuriseudusta poikkeava sana, mutta sanan muoto on usein
samankaltainen. Esimerkiksi kiveksille tai miehisille elimille kokonaisuutena
tunnetaan nimitykset kilkut, kalkut, kelkut, kelkuttimet,
kilkuttimet ja helkuttimet.
Siitintä taas merkitsevät esimerkiksi jopelo, jupelo, jortti,
lortti, jortikka, lortikka ja lertikka, ja vaginalle
ja sen seudulle tunnetaan muun muassa nimitykset hassakka, hässäkkä, hämpsy, hömmerö,
horvelo, häpytin, höpötin, lipotin, linttero,
lonttero ja lossero. Monet näistä sanoista ovat sellaisia, että
niillä on muitakin merkityksiä. Jortit, jortikat ja lertikat
voivat merkitä myös muita pitkänmuotoisia esineitä, hassakka jotakin
hapsottavaa, lossero taas koloa, sopukkaa.
Sellaisiakin nimityksiä tunnetaan kuin kintunkolo, kintunkainalo,
isokainalo. Kiertoilmauksen idea siis toistuu myös tällaisissa murresanoissa.
Kettu käy kolossa tälläkin vuosituhannella
Kansanrunouden seksisanasto on yllättävän laaja ja
moninainen. Yllättävää on sekin, ettei kansanrunousaineiston seksi-ilmaukset juurikaan eroa myöhemmästä kielestä.
Kielikuvissa ja kiertoilmauksissa vallitsee käsitejärjestelmä, ikään kuin oma kielioppinsa, jonka pohjalta pysytään muodostamaan alati uusia ilmaisuja saman tutun kaavan mukaan. Tietyiltä aihealueilta lainataan merkityksiä toisille aihealueille. Tabuaiheet ovat usein olennainen osa elämää, ja niistä täytyy voida puhua, tavalla tai toisella.
Satunnaisessa poiminnassa kirjasta Se siitä – Suomen kielen seksisanakirja
(Jussila & Länsimäki 1994) ratsu ohjataan runollisesti ruusuhuulten
väliin. Aivan uusia seksi-ilmauksia puhekielessä ovat vaikkapa tosi-tv-sarjoissa
syntyneet fraasit kettu käy kolossa ja mörkö lyö sisään seksiaktia
merkitsemässä.
Mäkäräinen männän löysi
Millaisia sitten ovat uudet suomen kieleen tulevat seksisanat? Eräs
lainasana on dildo – joka ei muuten kansanrunousaineiston perusteella ole vanhoille
ajoillekaan vieras. Eräässä runossa Kuopion tyttö teki terskan tahtaasta,
siis taikinasta.
Uusista sanoista nousee vielä mieleen vaikkapa seksiasentojen nimet: lehmityttö,
lumienkeli, sakset. Tässä siis aivan tutut sanat ovat saaneet
uusia merkityksiä, niin kuin oikeastaan mille tahansa sanalle saattaa käydä.
Lopun runositaatissa kuullaan, miten vittu ja kyrpä esiintyvät muun muassa sammakon ja oravan hahmossa. Meno on rajua, jos kerran edellä mainittu on pusertanut jälkimmäiseltä vedet silmistä ja aivot päästä!
Vittu viiassa vihelsi,
kyrpä kalju kankahalla.
Vitull' oli viikate olalla,
kyrväll' kanki kainalossa.
Kyrpä kuusehen kavahti
kuin kultanen orava
tahi näätä kultarinta.
Vittu hyppäs kannon päähän
kuin savinen sammakraato
tahi kuollut konnikainen.
Tuosta kuuseen sanoopi:
– Tule kulta kulkkuuni,
laskete hyvä hopia!
Kyrpä kuusesta sanoopi:
– Tulkon tuli punanen
sinun kutta kulkkuusi,
herjä henkireikääsi!
Pahoin tein viimein käyessäin:
nylit nahkan korvistain,
veden keitit silmästäin,
aivot päästäni pusersit!
SKVR XV 413. [Ilomantsi.] Lönnrotiana 1:450. [1828.]
Lähteet
- Suomen murteiden sanakirja
- Vanhan kirjasuomen sanakirja
- SKVR-tietokanta – kalevalaisten runojen verkkopalvelu
Runolainaukset ovat SKS:n
ylläpitämästä ja kehittämästä SKVR-tietokannasta, joka on saatavissa
elektronisessa muodossa: URN:[NBN:fi-fe20051411.]. Tässä teksteissä esiintyvät
runot on poimittu hakemistosta 27.2.2020.
Jussila, Raimo – Länsimäki, Maija: Se siitä: Suomen kielen seksisanakirja. WSOY, 1994.
Teksti: Lotta Jalava, Jarkko Kauppinen ja Riikka Tervonen
Palaa otsikoihin | 0 puheenvuoroa | Keskustele
Kielikorvan osiot
Kielikorva-podcastin osioita voi kuunnella myös erillisinä Youtube-soittolistojen kautta.
Uudissanataulu-vlogin koti on Kotus-blogissa.