.jpg)
Elävät päät -blogia kirjoittavat Vanhan kirjasuomen sanakirjan toimittajat, jotka työskentelevät Kotimaisten kielten keskuksessa. Blogissa jaetaan sanakirjatyön sivutuotteita: havaintoja, pohdiskeluja ja oivalluksia Ruotsin vallan aikaisten tekstien ääressä.
23.8.2023 10.00
Sadan edestä
Kuinka sana prosentti asettui suomen kieleen?
Jo 1600- ja 1700-luvuilla Ruotsin valtakunnan talouselämää säädeltiin monenlaisin laein ja asetuksin. Kuninkaallisesta kirjapainosta ilmestyi tiuhaan varsinkin verotusta koskevia säädöksiä, mutta myös muita kieltoja ja määräyksiä.
Usein asetukset käännettiin myös suomeksi ja painettiin valtakunnan itäosan enemmistökielellä. Näiden ruotsista käännettyjen asetustekstien kautta tuli suomen kieleen monia yleiseurooppalaisia sanoja ja varsinkin talousalaan ja hallintoon liittyviä lainasanoja.
Samaa reittiä tuli suomeen myös prosentti, sadasosaa tai sen suuruista osuutta merkitsevä sana. Kiinnostavan siitä tekee se, että vanhan kirjasuomen aineistosta pystyy seuraamaan sanan kehittymistä vieraskielisestä erikoistermistä suomen kielen sanaksi.
Latinaa ja italiaa
Suomen kielen prosentti-sanan esimuodot löytyvät vanhasta kirjasuomesta siis alun perin ruotsista käännetyistä asetuksista. Varhaisimmissa esiintymissä ilmausta käytetään yleisimmin vieraskielisessä muodossa pro cento. Termi, jonka merkitys on ’sadan edestä tai puolesta’, pohjautuu alkujaan latinan kielen samaa tarkoittavaan ilmaukseen pro centum. Lisäksi muotoon on ilmeisesti sekoittunut myös italiankielinen vastine per cento, joten lopputulos on eräänlainen sekamuodoste.
Ensi kerran suomenkielisessä painotuotteessa pro cento esiintyy sitaattilainana vuodelta 1667 olevassa asetuksessa, jolla pyritään rajoittamaan koronottoa:
ettei yxikän ehkä cuka se olis, ia mingä warion alla se olla taidais, pidä – – rohkeneman otta corkembata Interessi, cuin cahdexan Pro cento, eli Sadan edest
Vieraskielinen ilmaus onkin tekstissä selitetty heti perään suomeksi aika lailla sanasta sanaan eli ”Sadan edest”.
Ilmausta sadan edestä on käytetty laki- ja asetusteksteissä myös sellaisenaan, käännöksenä. Esimerkiksi vuonna 1734 julkaistun Ruotzin Waldacunnan Lain kauppakaaren suomennoksessa vuodelta 1759 suitsitaan liiallista koronkiskontaa eli kielletään ”itzellens kirjotta suurembata caswoa, cuin cuusi sadan edestä wuodelda”. Ruotsinkielisessä alkutekstissä suurimmaksi sallituksi korkoprosentiksi ilmoitetaan ”sex för hundrade”. Latinalaisperäistä sitaattilainaa ei siis välttämättä säädöskielessä tarvittu, vaan käännöslaina kelpasi niin ruotsin- kuin suomenkieliseenkiin lakitekstiin.
Pro cento -ilmauksen kirjoitustapa säilyi samankaltaisena 1700-luvun alkupuolellakin, tosin välillä saatettiin käyttää myös latinan kielen mukaan taivutettua muotoa, kuten vuonna painetussa 1712 pakkoveroasetuksessa:
Jos nyt tapahduis, että se Cahdessadas Penningi, eli yxi puoli pro Centum pidäis conttibuerattaman [po. contribuerattaman = maksettaman]
Varhainen
prosenttimerkki italialaisessa käsikirjoituksessa vuodelta 1685 (katkelman
lopussa). Kuva D. E. Smithin teoksesta History of Mathematics (1925).
Sadasta ja sadalta
Sekä latinan että italian sanojen loppuosat kuluivat aikojen saatossa pois ilmauksen perästä. Samalla sanaparia alettiin yhä useammin joko kirjoittaa yhteen tai yhdistää väliviivalla. Seuraavassa esimerkissä vuonna 1732 julkaistusta asetuksesta ilmausta pro-cent vastaa suomenkielinen käännös sadalta:
sijnä siasa maxetan caxi sadalda (pro-Cent) wuoden palcasta
Ilmauksesta käytettiin myös sisäpaikallissijaista käännöstä sadasta; esimerkiksi vuonna 1735 julkaistussa asetuksessa määrätään, että haaksirikon sattuessa ”pitä Skiepparin kymmenen sadasta aluxen ja calun hinnasta maxamaan”.
1700-luvun puolivälin tienoilla pro-cent-ilmaukseen alettiin lisätä myös suomenkielisiä sijapäätteitä. Ensimmäisen kerran ilmauksen perässä esiintyy genetiivin pääte vuonna 1747 painetussa asetuksessa, jossa suostuntaveroa kehotetaan maksamaan ”Nijden Wijdentoistakymmenen pro-Centin Ylitzetacomisen edestä, cuin Frälsi-Bruukeisa, Frälsi-oikeuden jälkeen, on myödenannettu”. Partitiivin pääte puolestaan ilmaantuu prosentin perään vuonna painetussa 1763 asetuksessa, jossa vuosikoron määräksi mainitaan ”6 proCentiä wuodesa”.
Yhtenä kriteerinä sille, onko jokin sana suomea vai vieraskielinen sitaattilaina, pidetään sitä, että suomenkielistä sanaa taivutetaan suomen kielen taivutuspäätteillä. Tämän kriteerin perusteella voi siis sanoa, että sana prosentti esiintyy suomen kielen sanana ensi kerran edellä mainitussa vuoden 1747 painatteessa.
Sanaraja hämärtyy
Fraktuuratekstissä prosentin kaltaiset latinalais- ja muut romaanisperäiset lainasanat painettiin aluksi muusta tekstistä poiketen antiikvalla. Vierassanaan liitetyssä suomen kielen taivutuspäätteessä voitiin kuitenkin käyttää lukijoille tutumpaa fraktuuraa.
1700-luvun lopulla prosentti-sanan kirjoitusasu vaihteli niin, että välillä siitä paistoi läpi vanha sanaraja, välillä ei. Esimerkiksi ”50 ProCentin corgotusta” pyydettäessä (1770) iso C-kirjain on vanhan sanarajan merkkinä. Vuonna 1779 painetussa asetuksessa puolestaan kerrotaan kuninkaan antaneen ”kirjoitta Konsistoriumein tygö yhteisesti sijtä määrätystä prosentistä eli Kaswo-rahasta”.
Tässä sanarajaa ei enää näy ja kirjoitusasu on muutenkin huomattavan nykyaikainen. Ainoana erona nykyiseen kirjoitusasuun on vokaalisointu: vuoden 1779 asetuksessa taivutuspääte oli etuvokaalinen -ä sanavartalon sentti mukaisesti, nykyään taas takavokaalinen -a etuliitteen pro mukaisesti.
Yleisimmin prosentti kirjoitettiin kuitenkin edelleen c:llä ja yhdellä t:llä, siis procenti. Seuraavassa esimerkissä vuodelta 1800 vokaalisointu reagoi jo pro-etuliitteeseen:
Senkaldaiset lainat wastaanotta Bankko wähimmäx Wiiden ja enimmäx Kymmenen wuoden päälle, neljää procentia wastaan wuodesa
1800-luvun puolivälissä prosentti-sanan kirjoitusasu vakiintui s:lliseksi, vaikka c:llistä kirjoitusasua saattoi esiintyä vielä vuosisadan lopullakin. 1800-luvun mittaan sanan kirjoitusasussa yleistyi myös suomen nykyortografian mukainen kaksois-t. Esimerkiksi Suometar-lehdessä kerrottiin vuonna 1848 lainankoron kevennyksestä, ”Että lainoista Waiwais- ja Työhuoneen kassasta pitää weroa ylöskannettaa neljä prosenttia kuuden prosentin siaan”.
Varhaisnykysuomen kauden lopulla olikin prosentti, niin kuin moni muukin kieleemme käyttöön otettu vieras- ja lainasana, saanut edelleen käytössä olevan kirjoitusasunsa.
Vuonna 1767 annetun asetuksen nimiössä Procentin-sana on
kirjaintyypiltään antiikvaa, vaikka nimiö on muutoin painettu
fraktuuralla. Asetus koskee virallisesta leimapaperista kannettavaa
maksua. Kuva: Kansalliskirjasto.
Prosentti ja promille tulivat eri teitä suomen kieleen
Alun perin kreikasta ja latinasta peräisin oleva pro-etuliitettä on ilmaantunut suomenkielisten sanojen osaksi kahdella eri tavalla. Edellä olen kuvannut, kuinka kaksisanainen prepositioilmaus pro cento on vähitellen kehittynyt suomenkielisissä teksteissä yhdeksi prosentti-sanaksi. Tässä kehityskulussa pro on pitkään säilyttänyt preposition ominaisuuksia. Koska vanhan kirjasuomen aikaiset asetukset on käännetty ruotsista, suomenkielisiin teksteihin heijastuu sanan mukautuminen ja ortografian kehittyminen ruotsin kielessä.
Tavallisempaa kuitenkin on, että etuliite pro- on tullut kokonaisen lainasanan huomaamattomana kylkiäisenä, kuten vanhan kirjasuomen aikanakin esiintyneissä sanoissa professori, profeetta tai prosessi. Tällaiset sanat ovatkin yleensä olleet käytössä jo vakiintuneessa asussa ruotsin ja usein myös latinan kielessä, joista sanat ovat sitten suomeen lainautuneet.
Tähän jälkimmäiseen ryhmään kuuluu myös promille, joka muodostaa kiinnostavan vertauskohdan prosentti-sanalle. Sana promille on periaatteessa muodostettu samalla lailla kuin prosentti, siis pro mille ’tuhannesta’. Promille on kuitenkin suomen kielessä selvästi prosenttia myöhäisempi tulokas, ja niinpä se on lainattu suoraan yhtenä kokonaisuutena.
kullan ja hopean promille-pitoisuutta kulta- ja hopeamittauksissa olisi merkittäwä Suomessa sanalla ”osainen” ja ruotsissa ”haltig”, esim. 750-osainen
Näiden sanojen jälkeen
Pro-etuliitteen lisäksi kieleemme on livahtanut muitakin latinalaisperäisiä etuliitteitä osana lainasanoja. Tällaisia ovat esimerkiksi pre-, post-, inter- ja re-. Myös pre-alkuisten sanojen ortografian kehittymistä voi seurata vanhan kirjasuomen aineistoista prosentti-sanan tapaan. Monet pre-alkuiset sanat kirjoitettiin aluksi 1600-luvulla latinan ortografian mukaisesti prae-alkuisina. Sanojen kirjoitusasu vakiintui kuitenkin 1700-luvun aikana suunnilleen nykyiselleen.
Latinalaisperäisiä etuliitteitä esiintyy usein uudemmissa, nykysuomen kauden aikaisissa lainasanoissa ja varsinkin ns. sivistyssanoissa. Vanhempiakin tapauksia löytyy kirjoitetun kielen ajalta, esimerkiksi vanhassa kirjasuomessa jo 1600-luvun alussa Erik Sorolaisen käyttämä sana postilla, joka merkitsee saarnakokoelmaa. Sanan taustalla ovat latinan sanat post illa verba eli ’näiden sanojen jälkeen’, joilla viitataan raamatuntekstien selittämiseen niiden lukemisen jälkeen, mitä varsinkin saarnatessa tehtiin.
Jos nämä poiminnat prosentti-, promille- ja postilla-sanojen historiasta suomen kielessä herättivät halun lukea lisää, se onnistuu piakkoin. Marraskuussa 2023 julkaistaan uusi jakso Vanhan kirjasuomen sanakirjaa, ja silloin pääsee tutustumaan laajemmin vanhan kirjasuomen post-, pre- ja pro-alkuisiin sanoihin.
- Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: prosentti
- Kielitoimiston sanakirja: prosentti
- Suomen etymologinen sanakirja: prosentti
Korjaus 13.12.2023: Muokattu kohtaa, jossa mainitaan latinan (pro centum) ja italian (per cento) ilmausten loppuosan pois putoaminen.
Palaa otsikoihin | 1 puheenvuoro | Keskustele
Sanat ovat lopusta lyhentyneet, ehkä hiljalleen, mutta lähinnä kai niin, että saksan kieleen tuli Prozent ja siitä ruotsiin procent, joka lainattiin suomeen.