Mies kuin maisteri ja hevonen kuin vesilintu

Olen jäljittämässä sanojen maisteri ja mestari vaiheita suomen kielessä. Molempien taustalla häämöttää latinan magister, joka merkitsee esimiestä, opettajaa ja johtajaa.

Jatkokertomuksen ensimmäisessä osassa pääsin jo mestari-sanan perässä nykykieleen asti ja nappasin vielä mukaan matkaan eräissä itämurteissa käytetyn sanan maasteri. Nyt on aika siirtyä sanaan maisteri. Sitä varten siirryn ajassa taaksepäin 1600-luvulle.

• Elina Heikkilä: Sikahan se mestari on! (Elävät päät -blogi, 23.5.2023
  

Magister palaa maisterina

Vuonna 1640 perustettiin Turun akatemia, ja ajan myötä Suomeen alkoi levitä yhä enemmän akateemisen oppiarvon saavuttaneita miehiä, joiden titteliksi mestari ei enää venynyt (vrt. edelliseen osaan). Niinpä latinan magister lainattiin suomen kieleen uudemman kerran, ja tällä kertaa sana pysyi hiukan lähempänä alkuperäistä asuaan.

Vanhan kirjasuomen sanakirjan varhaisin esimerkki sanasta maisteri on Olaus Qwastin laatimasta promootiotervehdyksestä vuodelta 1679. Siinä Auran muusat (Musae auranae) valistavat akateemisista menoista tietämätöntä karjalaista kansaa (Vulgus Carelicum), että kolmen vuoden välein professorit niitä,

Jotka idzens achkeroitta,
nit miös andat cunnioitta;
Crantzil sangen caunucaisell,
Sormuxella kijldäwäisell,
Corkiast wiel oppinuxi
Cudzutta Magisterixi.

Maisteri oli filosofisessa tiedekunnassa korkeimman tutkinnon suorittaneen henkilön arvonimi, joka vastasi muiden tiedekuntien tohtoria. Sanaa käytettiin myös pappistutkinnon suorittaneesta henkilöstä, jolla ei ollut vakituista virkaa. Esimerkiksi Suomenkieliset Tieto-Sanomat uutisoi vuonna 1776, että ”owat magisterit Hr. Michel Polwiander ja Hr. Carl Gustaw Wallenius – – asetetut walittaa Pitäjän Apulaisexi Hämen Kyröön”.

CC BY 4.0

Mikael Agricola suoritti maisterintutkinnon Wittenbergissä vuonna 1539, ja niinpä hänet on tapana kuvata oppineen lakissa. Agricolan muistopatsas Pernajassa on toisinto Emil Wikströmin teoksesta; yksityiskohta Matti Poutvaaran valokuvasta 1960-luvulta. Kuva: Museovirasto, Kansatieteen kuvakokoelma.

Latinaa,  ruotsia vai suomea?

Koko vanhan kirjasuomen kauden 1800-luvun alkuun asti arvonimi maisteri esiintyi vielä lainanantajakieli latinan ja välittäjäkieli ruotsin mukaisessa asussa magister tai korkeintaan i-loppuisena (magisteri). Rehellisesti sanottuna on hyvin tulkinnanvaraista, onko sana suomea vai ruotsia esimerkiksi seuraavassa Christfrid Gananderin vuonna 1784 julkaiseman satukokoelman alaviitteessä:

Nämät seurawaiset Sadut – – olen minä myös lähettänyt Stukkhulmijn, Kuningalliselle Suomen kielen Tulkulle [!] Herr Magister Abr. Lindille

VKS:n maisteri-artikkelissa on poikkeuksellisesti esimerkkeinä myös lyhenteitä, joista on mahdoton päätellä tarkoitetaanko latinan-, ruotsin- vai suomenkielistä titteliä:

Kuninkall. Turun Akademian Konsistoriumin Notarius Hr. magist. G. Lizelius (Suomenkieliset Tieto-Sanomat 1776)

Varmemmalla pohjalla liikutaan, kun magister(i)-sana saa suomalaisen sijapäätteen, kuten tässä pikku-uutisessa:

[Kesäkuun 17. päivään mennessä] tehtin Upsalan Kaupunkisa 50. Magisteria (Suomenkieliset Tieto-Sanomat 1776)

Lainanantajakielten mukaiset sana-asut ja lyhenteet puolustavat kuitenkin sikäli paikkaansa sanakirjassa, että ne valaisevat magister-sanan uutta tuloa suomen kieleen.

Opettajamaisterina Turun akatemiassa

Löytyypä maisteri myös parista Vanhan kirjasuomen sanakirjan yhdyssanasta: maisterinkirja ’todistus maisterintutkinnon suorittamisesta’ ja opettajamaisteri ’maisterintutkinnon suorittanut dosentti’. Vuonna 1748 annetulla asetuksella säädettiin, että

Academioisa pitä Cruunatun Paperin päälle kirjoitettaman – – nijn cutzutut Magisterin-kirjat Neljä Talaria Hopiarahaa

Vuonna 1767 Jakob Stenius nuorempi asetettiin toiselle ehdokassijalle Pielisjärven kirkkoherranvaaliin isänsä, Jakob Stenius vanhemman, jälkeen. ”Koski-Jaakkonakin” tunnetun pojan ansioihin kuului Porvoon hiippakunnan konsistorin lausunnon mukaan, että hän

edespäin coetellun kelvollisuuden – – vuoxi nijssä opin osissa, jotca suurten Rakennusten ja Wjsasten Wesikonstien mahtin tulevat on asianomaisilda nimitetty oleman Magisteri Docens eli opettaja-Magisteri nimitetyissä tiedoissa Turun Academian tykönä

CC BY 4.0

Pentti Kalajan maisterinseppele vuodelta 1932. Samoissa kehyksissä seppeleensitojattarena toimineen Aune Lampénin valokuva. Maisterista ja seppeleensitojattaresta tuli sittemmin aviopari. Kuva: Lappeenrannan museot, Etelä-Karjalan museo.

Uimamaisterista riemumaisteriksi

Nykysuomea kuvaavasta Kielitoimiston sanakirjasta löytyy paitsi maisteri myös runsaasti maisteri-alkuisia ja -loppuisia yhdyssanoja. Yliopiston maisteriohjelmassa suoritetaan maisteriopinnot, ja sitten voi saada promootiossa päähänsä maisterinseppeleen ja käyttää maisterinsormusta.

Promootiosta voi bongata myös priimus- ja ultimusmaisterin sekä joukon riemumaistereita. Priimusmaisteri on parhain arvosanoin tutkintonsa suorittanut ja siksi promootiossa ensimmäinen maisteriksi vihittävistä, ultimusmaisteri puolestaan toiseksi paras ja siksi viimeinen maisteriksi vihittävistä. Riemumaisteri on uusintakierroksella: hän osallistuu promootioon uudelleen 50 vuoden kuluttua siitä, kun hänet on alun perin vihitty maisteriksi. Ilman yliopisto-opintojakin pääsee maisteriksi, sillä uimamaisterin arvon saa osoittamalla uimataitonsa uimakoulussa.

Ken ei niin titteleistä perusta, saattaa puhua arkisesti, leikillisesti tai halventavasti maisterinplantuista (< ruots. planta ’taimi’). Ilmaus voi viitata puhtaasti puheenalaisen nuoruuteen, mutta usein siihen sisältyy myös tämän ammattitaitoa ja pätevyyttä vähättelevä sävy. Neuvoisin siis varovaisuuteen tämän ilmauksen käytössä – paitsi omia nuoruusvuosia muistellessa. Itseironiasta tuskin kukaan voi pahastua!

Laihamaisteri voi olla kylmä maisteri

Suomen murteiden sanakirjan tietojen mukaan kansa on tituloinut maisteriksi paitsi maisterin tutkinnon suorittaneita myös vähemmänkin kouluja käyneitä. Tohmajärvellä on todettu kouluja käyneestä mutta virkaa vaille jääneestä: ”Siitä tul kylymä maister.” Maisteriksi kutsuttiin myös pitäjänapulaista, kirkkoherran avuksi palkattua pappia (vrt. maisterinplanttu, papinplanttu). Esimerkiksi Maaningalla on muisteltu:

S ̮oĺ majister Mehtonem Pielaveellä siiheˀ àekaan rovastiˀ apulaessa.

Maisteriksi kutsuminen ei aina ole ollut kehu. Vaatteillaan keikaroiva on Karkussa ollut ”turhuurem maisteri”, ja koulunkäyntinsä keskeyttäneestä on Pöytyällä tullut härkämaisteri. Utajärveltä on pantu talteen sanaparsi ”mies kum màisteri ja hevonen kuv vesilintu”. Olisivatkohan olleet pieniä ja voimattomia kumpikin, mies samanlainen laihamaisteri kuin isokyröläinen poika:

Kamalaa, kum poika on tuallaanen laihamaisteri, vaikka isä on sellaanen jässikkä.

Turhuuden maisteri? Wilhelm Göttinin KK:n mainoskeskukselle suunnittelema juliste vuodelta 1956. Kuva: Työväen Arkisto.

Valemaisterin tunnustukset

Nykyään yliopistossa voi suorittaa alemman kandidaatin tutkinnon (180 opintopistettä) ja ylemmän maisterin tutkinnon (120 opintopistettä). Omana opiskeluaikanani edellisellä vuosituhannella nykyistä maisterin tutkintoa vastasi filosofian kandidaatin tutkinto, ja halutessaan voi tietyn opintoviikkomäärän suoritettuaan hankkia humanististen tieteiden kandidaatin arvon. Se kannattikin tehdä, koska siitä oli etua ainakin opettajansijaisuuksia tehdessä.

Filosofian kandidaatin tutkinnon suorittanut saattoi anoa itselleen maisterin arvonimen. Olisikohan siitä peritty pieni maksukin? Itse en ollut maisterin tittelin perään, vaan pysyin tyytyväisenä filosofian kandidaattina toistakymmentä vuotta.

Koitti kuitenkin hetki, jolloin minun täytyi puoliväkisin taipua maisteriksi muutaman viikon ajaksi. Kun olin tehnyt väitöskirjan ja väitöstilaisuus lähestyi, esiinnyin yllättäen tiedekunnan väitöstiedotteessa filosofian maisterina. Sain toki tiedoteluonnoksen syynättäväkseni ennen julkaisemista ja inahdinkin väärästä tittelistä, mutta ohjaajani neuvoi tyytymään tiedotteen nimikkeeseen. Tutkinnonuudistuksen jälkeen vanhanaikainen filosofian kandidaatin titteli olisi herättänyt tiedotteen lukijoissa vain hämmennystä. Niinpä annoin asian olla, mutta kiemurtelin sisäisesti ja tunsin itseni valemaisteriksi.

Väitöstilaisuuden ja publiikin välisinä viikkoina en muistaakseni joutunut kertaakaan valitsemaan, ollako filosofian kandidaatti (väitellyt) vai filosofian maisteri (väitellyt). Suunnillen samoihin aikoihin kuulin, että jossakin kotimaisessa tv-fiktiossa olisi esiintynyt henkilöhahmo, jonka tittelinä oli tohtori (ei väitellyt). Titteli herätti hilpeyttä, ja siihen verrattuna oma valemaisteriutenikin alkoi tuntua varsin lievältä valheellisuudelta.

Onnittelut tämän kevään maistereille ja mestareille! Onnittelut myös kaikille muille tänä keväänä tutkintonsa suorittaneille ja ammattiin valmistuneille!

Maisteri sanakirjoissa

• Suomen etymologinen sanakirja: maisteri
  
• Vanhan kirjasuomen sanakirja: maisteri
• Kielitoimiston sanakirja: maisteri
• Suomen murteiden sanakirja: maisteri
  

Palaa otsikoihin | 0 puheenvuoroa | Keskustele