Sikahan se mestari on!

Oletko koskaan tullut ihmetelleeksi, mitä tekemistä sanoilla mestari ja maisteri on keskenään? Muodoltaan sanat ovat lähellä toisiaan, mutta nykyisessä suomen yleiskielessä niillä on selvästi erilliset merkitykset: maisteri on ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut henkilö (tai uimataitonsa osoittanut uimamaisteri), mestari puolestaan voittoisa urheilija, erityisammattitutkinnon suorittanut henkilö tai muu taitaja.

Kun laajennetaan tarkastelua sanojen käyttöön murteissa ja vanhassa kirjasuomessa, muodon lisäksi myös niiden merkitykset alkavat näyttää läheisemmiltä. Itse asiassa kyse onkin samasta sanasta, joka on lainautunut suomen kieleen kaksi kertaa, vähän eri aikoina ja eriasuisena! Sekä maisterin että mestarin taustalla häämöttää latinan sana magister, joka tarkoittaa esimiestä, opettajaa ja johtajaa.

Tässä ja seuraavassa blogikirjoituksessani seuraan maisteri- ja mestari-sanojen vaiheita suomen kielessä Kotuksen suomenkielisten verkkosanakirjojen avulla. Matkan varrella mukaan liittyy vielä murresana maasteri.

Ensimmäinen lainauskerta: magisterista mestariksi

Varhaisempi tulokas suomen kielessä on ollut mestari, joka on tehnyt pitkän matkan eri kielten kautta ennen päätymistään suomen kieleen. Latinan magister on ollut muinaisranskassa maistre (nykyranskassa maître), keskialasaksassa meister ja mēster ja muinaisruotsissa mæstare tai mæster. Nykyruotsissa sana kirjoitetaan mästare.

Historiallisena käsitteenä mestari tuo varmaan monelle mieleen ammattikuntalaitoksen, jossa käsityöläinen eteni oppipojasta kisälliksi ja lopulta mestariksi, itsenäiseksi ja ammattitaitonsa osoittaneeksi ammatinharjoittajaksi. Vanhan kirjasuomen sanakirjassa tämä merkitys esitelläänkin mestari-artikkelissa ensimmäisenä. Näin säädettiin 1640-luvulla suomennetussa vuorityöasetuksessa:

Caicki ne jotca – – Massmestaritten [masuuninhoitajien] tykönä opissa pidetähän, pitä oleman welcapät, cochta, sitten cuin he sen wirgan owat oppinehet, ottamahan heidän Mestareildansa, eron ja mös oppi kirian [= todistuksen]

Hyvin tutunoloiselta mestari-sanan käytöltä tuntuu nykylukijalle myös Mynämäen kirkkoherran Anders Lizeliuksen pöytäkirjamerkintä vuonna 1766 pidetystä kirkonkokouksesta, jossa äänestettiin, kenen vastuulle pappilan rakennustyöt annettaisiin:

cumba kukin tahdoi, Pappilan rakennuxen mestariksi, taicka Pijmmäistä – – taicka Norria

Ei ole opetuslapsi ylitse mestarinsa

Mestari-sanaa on käyttänyt jo Mikael Agricola aikalaisineen. Vanhan kirjasuomen kaudella sanaa mestari käytettiin usein opettajan, oppimestarin tai esikuvan merkityksessä, kuten seuraavassa katkelmassa Agricolan suomentamasta Matteuksen evankeliumista (1548):

Ei ole opetuslapsi ylitze Mestarins, Eike paluelia ylitze henen Herrans. Tytyken Opetuslapsi ios hen ombi ninquin henen Mestarins, ia Paluelia ninquin henen Herrans. (A II 49, Matt. 10:24)

Tässä Jeesus antaa matkaohjeita opetuslapsilleen: oppilaat eivät ole sen arvokkaampia kuin opettajansakaan, eikä heillä ole oikeutta vaatia isäntäväeltään sen parempaa kohtelua kuin tämäkään saa. Vainoa on luvassa niin mestarille kuin opetuslapsillekin. Vuoden 1642 suomennoksessa mestari on jo korvattu sanalla opettaja.

Vanhassa kirjasuomessa mestari viittaa monesti Jeesukseen opettajana ja esikuvana, mutta yhtä lailla mestarina voi toimia Pyhä Henki, kuten seuraavassa katkelmassa Eerik Sorolaisen postillan ensimmäisestä osasta (1621):

Sencaltainen Mestari se P. Hengi on, että hän taita silmän räpäyxen aicana, opetta caicki kielet

Sai gradum magisterii eli mestarin nimen

Etenkin oppineisuudesta puhuttaessa sanaa mestari on käytetty tavalla, joka tulee jo hyvin lähelle myöhemmän maisteri-sanan merkitystä. Vai mitä sanot seuraavista esimerkeistä – eikö niihin sopisi yhtä hyvin maisteri kuin mestarikin? Ensimmäinen katkelma on Laurentius Petrin piispainkronikasta vuodelta 1658, jälkimmäinen Johannes Keckoniuksen sepittämästä piispa Johannes Gezelius vanhemman muistorunosta vuodelta 1690.

Cahdexan caunist nuorucaista Walitz [piispa Skytte] – – Maille muille matcustaman, Mestareixi menestymän

[Gezelius] teki Doctoreita Pani Papix Mestareita

Sanojen välinen yhteys vain tiivistyy, kun katsotaan, miten mestari-sanaa on käytetty tittelinä ja arvonimenä. Edellä mainitussa piispainkoronikassaan Laurentius Petri luettelee: ”Pispat wijsaat Wijburis olit – – Mestar Erich Härkäpä [Varsinais-]Suomest – – Mestar Oleff Elimäest”. Matthias Salamnius mainitsee Johannes Gezelius vanhemman muistorunossa (1690) vainajan työtoverinkin:

[Tarton yliopistoon] Professor tuli totinen – – Idäisten Kielden, Mestar Salomon Matthiae, Raamattuiden Tutkiaxi

Sekä VKS:n mestari- että maisteri-artikkelista löytyy esimerkit, joissa kerrotaan Martin Lutherin opinnoista. Mestari-artikkelin esimerkki on Jacobus Raumannuksen suomentamasta Lutherin pienoiselämäkerrasta, joka on julkaistu Lutherin katekismuksen alussa, maisteri-artikkelin esimerkki puolestaan vuoden 1735 almanakasta:

mestari: [Luther] on saanut Cahdenkymmenen Ajastajan wanhana Gradum Magisterii, eli Mestarin nimen

maisteri: hän oli suurella ymmärryxellä lahjoitettu, nijn että Oppenet Miehet pidit hänestä paljon [so. arvostivat häntä], ja tehtin hän suurella ylistyxellä Magisterixi hänen ikäns cahdendena kymmendenä Wuonna

Raumannuksen 1670-luvun suomennoksen mukaan Luther sai ”Gradum Magisterii, eli Mestarin nimen”. Ilmaus gradum magisterii on vielä silkkaa latinaa,  mutta  kuutisenkymmentä vuotta myöhemmin 1730-luvun almanakassa magister-sana saa jo suomen sijapäätteen ja uppoaa näin sulavasti lauserakenteeseen, kun Luther tehdään ”suurella ylistyxellä Magisterixi”.

Teko mestariins ylistäpi

Viimeisenä vaan ei vähimpänä mestari on vanhassa kirjasuomessa tarkoittanut – ja tarkoittaa edelleenkin – erittäin taitavaa, etevää, viisasta tai kyvykästä henkilöä, jonkin alan taituria eli taitajaa. Vuoden 1642 Bibliassa, Ensimmäisen aikakirjan 26. luvussa, kerrotaan profeetta Hemanin pojista ”jotca olit Mestarit ja oppenet Herran weisus”. Myöhemmissä suomennoksissa pojat ovat ”oppenet ja ymmärtäwäiset” (B²⁻⁴ 1. Aik. 25:7). Sen sijaan sanat ”sinä olet mestari juomaritten seasa” eivät ole mikään kehu vuonna 1759 julkaistussa teoksessa Jumalisuden Harjoitus.

Hemminki Maskulaisen virsisuomennoksessa 1600-luvun alusta on laulettu Pyhän Hengen vaikutuksista:

Opetuslapsii hän opetti, Mieled coht mestareix muutti, Teki täsä taedhod taitaman

Tässä mestari-sanaa on käytetty lähes adjektiivin tavoin. Myös murreaineistosta löytyy esimerkkejä sanan adjektiivisesta käytöstä, kuten kohta nähdään.

Joskus mestari tarkoittaa yksinkertaisesti tekijää. Psalttarin suomennoksen esipuheessa (1551) Agricola kirjoittaa: ”Itzepe Teco Mestarins ylistepi”. Vuoden 1642 Bibliassa sama kohta on suomennettu ”työ tekiäns kyllä kijttä”. Esipuheessa on mukailtu Sirakin kirjan jaetta, joka kuuluu vuoden 1642 suomennoksessa näin: ”Työ tekiäns kijttä, ja toimellista Päämiestä hänen työns” (Sir. 9:24).

Mestari-alkuisia ja -loppuisia yhdyssanoja

Vanhasta kirjasuomesta ei löydy kovinkaan montaa mestari-alkuista yhdyssanaa. Mestarijuoni tarkoittaa ovelaa tai nerokasta juonta, ja sana esiintyy Johannes Wegeliuksen postillassa (toinen osa 1749) varoituksen sanoissa ”sen caunijn Mestarin nimen alda moni pahuden Mestari-juoni yxikertaisten pettämisexi ulostule”. Mestari- tai mestarinkappale ja mestaristykki (< ruots. mästerstycke) merkitsevät käsityöläisen työnäytettä, jolla hän osoittaa hallitsevansa mestarilta vaadittavat taidot ja olevansa kelpoinen saamaan mestarinkirjan, kirjallisen todistuksen ammattipätevyydestään ja arvonimestään.

Mestari-loppuisia yhdyssanoja vanhassa kirjasuomessa on kymmenittäin; niitä voi tutkailla mestari-artikkelin lopussa olevasta yhdyssanaluettelosta. Hauska yhdyssana on esimerkiksi kryytimaanmestari, jolla on tarkoitettu puutarhuria. Aakkosten loppupäähän ovat tulossa myös samaa merkitsevät tregoolsmestari (trägårds- ja trägååls-alkuisissa kirjoitusasuissa) sekä yrttitarha- ja yrttitarhanmestari.

Myös pormestari-sanaan kätkeytyy mestari. Mutta mikäs se por- siinä alussa on? Suomalaisen suuhun sopeutunut ruotsin borg tai alasaksan burg, joka alun perin merkitsee linnoitusta tai linnaa.

Semmosia mestarempia, jotka osas paremmin

Suomen murteiden sanakirjasta saa tuoreempaa tietoa mestari-sanan merkityksistä ja käyttötavoista, onhan sanakirjan aineisto pääosin 1900-luvun alkupuolelta. Tuttu sananparsi ”Ei kukaan ole seppä syntyissään” on pantu Kiihtelysvaarasta muistiin asussa ”mestaŕ èi òuk kuk̆kaas synt̆tyis̆sään”. Kansan suussa mestari on taipunut myös adjektiiviksi. ”Oli semmosia mestarempia, jokka osas paremmin”, on Urjalassa on muisteltu taitavia saippuankeittäjiä. Nivalassa taas on voitu kehua hyvää kutojaa: ”Se ov vasta mestari raanunkutoja.”

Kansa tietää, että eläinkin voi olla mestari eli taitava tai ovela tekemisissään – niin viljapeltoon päässyt vihtiläiskana, joka ”kaataa miähikkääst” viljankorren ja nokkii jyvät sen päästä, kuin törkyä tonkiva sikakin:

Sikaha se mestaŕ ̮ on, se tekkyö vanhast paskast ̮ uutta! (Kurkijoki)

Sanakirjaesimerkit tarjoavat paitsi tietoa sanojen merkityksestä ja käyttöyhteyksistä, myös näkymiä menneen ajan elämään. Näin Suomen murteiden sanakirja kertoo mestareiden, kisällien ja oppipoikien kohtelusta:

Jok ̮om  mestari, se saa aina enämmä palkkaa kuin kisälli. (Nurmo)

Mestaril sit vaa puns [punssia] annetti, ei oppojàl lainka. (Laitila)

Itäinen maasteri

Suomen murteiden sanakirjassa on omana hakusananaan myös maasteri eli maastari, joka sekin merkitsee taituria tai mestaria. ”A sie uot oikei muaster uuniloi tekemiä”, on Kurkijoella kiitetty muurarimestaria. Parikkalasta puolestaan on merkitty muistiin apen kehu miniästään: ”Kuule, se o moastar käsisteä teä meijä morsii!” Toivottavasti kiitos on kantautunut myös kätevän miniän itsensä korviin!

Sana taipuu myös ironisoivaan käyttöön. Kun Maaningassa joku on tehnyt jotain väärin, on voitu sanoa monimielisesti: ”Se on koko moastaŕ!” Utajärvellä puolestaan on päivitelty: ”Mikä maastari teki nuir rumav ven̆neen!”

Levikiltään itäinen maasteri näkyy lainautuneen suomeen venäjän välityksellä. Venäjän мастер tarkoittaa ammattitaitajaa ja muutakin taituria, työnjohtajaa ja urheilumestaria. Mihail Bulgakovin Faust-aiheeseen pohjautuva satiirinen romaani Saatana saapuu Moskovaan (kirjoitettu 1930-luvulla, julkaistu kokonaisuudessaan vasta 1973) on alkuperäiseltä nimeltään Мастер и Маргарита (Mestari ja Margarita), jossa nimitys mestari viittaa siis saatanaan.

Nykysuomen mestarit

Silmäys Kielitoimiston sanakirjaan täydentää kuvan mestari-sanan käytöstä nykyaikaan asti. Käsityöammattien harjoittajien keskuudessa on edelleen (tai jälleen) mestareita, sillä esimerkiksi pintakäsittelyalan erikoisammattitutkinnon suorittanut on oikeutettu maalarimestarin arvonimeen.

Mestari-loppuisia yhdyssanoja sanakirjasta löytyy kaikkiaan 43 ajomestarista ylivahtimestariin, suurin osa ammattinimikkeitä. Itselleni uusi tuttavuus on ainakin kipsimestari ’immobilisaatiohoidon erikoisammattitutkinnon suorittanut henkilö’, joka sanakirjaesimerkissä valmistaa ortopedisia jalkatukia. Virka- ja ammattinimikkeissä mestari-loppu ilmaisee usein jonkinlaista esimiesasemaa; esimerkiksi orkesterin konserttimestari on se eturivin viulisti, joka johtaa viritystä ennen kapellimestarin saapumista, ja voi soittaa pieniä sooloja.

Omana aikanamme mestari-sana on erityisen elinvoimainen urheilusta puhuttaessa. Mestariurheilijoita on montaa sorttia, ja heistä kirjoittaminen voi tuottaa päänvaivaa: maailmanmestari ja piirinmestari kirjoitetaan yhteen, mutta annas olla, jos ilmauksen alkuosa saa lisää tarkennusta – silloin kirjoitetaankin erilleen Uudenmaan piirin mestari ammunnassa.

Jos ilmauksen genetiivimuotoinen alkuosa on erisnimi, mestarin titteli voidaan kirjoittaa joko 1) erilleen ja nimi isolla alkukirjaimella tai 2) yhdysmerkillä yhdistettynä mutta edelleen isolla alkukirjaimella tai 3) yhteen ja pienellä alkukirjaimella: Suomen mestari = Suomen-mestari = suomenmestari. Tämä kielenhuollon hyväksymien vaihtoehtojen moninaisuus voi tuntua hämmentävältä, mutta se johtuu siitä, että tässä ilmaustyypissä törmää toisiinsa kolme eri ratkaisuihin johtavaa oikeinkirjoitusperiaatetta.

Juttu jatkuu ensi kerralla. Silloin meille esittäytyy maisteri.

Mestari ja maasteri sanakirjoissa

• Suomen etymologinen sanakirja: mestari
• Vanhan kirjasuomen sanakirja: mestari
  
• Suomen murteiden sanakirja: mestari
• Suomen murteiden sanakirja: maasteri
• Kielitoimiston sanakirja: mestari

Oikeinkirjoituksen mestariksi

• Alkukirjain: erisnimi vai ei? (Kielitoimiston ohjepankki)
  
• Yhdysmerkki yhdyssanassa, jossa erisnimi (Kielitoimiston ohjepankki)
  

Palaa otsikoihin | 0 puheenvuoroa | Keskustele