Vesa Heikkinen. Kuva: Sonja Holopainen.
Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erityisasiantuntija Kotimaisten kielten keskuksessa sekä www.kotus.fi-sivuston päätoimittaja.
23.3.2012 13.53
”Ei-sanaa ei uskalleta kirjoittaa”
Jukka Suvitie ehdotti aihetta.
Jukka Suvitie kertoo kiinnittäneensä huomiota ei-sanan katoamiseen kirjoitetusta kielestä. Olisi mukava kuulla, onko muilla samantapaisia havaintoja ja onko asiaa peräti jo tutkittukin. Tässä Suvitien ajatuksia:
Olen jo useamman vuoden kiinnittänyt melkein viikottain huomiota sanaan, joka jää kirjoitetussa tekstissä puuttumaan lauseesta: ei-sanaan. Kirjanpitolautakunnan yksi päätös sai nostamaan esille tuon ainakin minun korvaani pahasti särähtävän tavan ilmaista asia. Tässä suora lause KPL:n päätöksestä:
Taseessa eikä liitetiedoissa ole erikseen esitettynä vaihto-omaisuuden alanimikkeenä ennakkomaksuja.
En tiedä, mistä on tullut tuo tapa jättää ei-sana pois lauseesta, johon se aivan selvästi kuuluu. Eikä-sana ei sitä korvaa. Mutta voisin kyllä sanoa: ”Eikä eikä-sana sitä korvaa.”
Ymmärrän, että on kyse pienestä asiasta. Mutta voisiko tämä olla alkua jollekin isommalle muutokselle suomen kielessä? Olemalla sanomatta ei annamme kiltimmän, pehmeämmän ja diplomaattisemman kuvan itsestämme. Yritämmekö Suomessa päästä kokonaan eroon ei-sanasta? Tuo voisi olla jo tutkimisen arvoinen asia.
Palaa otsikoihin | 19 puheenvuoroa
Ja mikä ei:n karttelu?
Tankkasin päätöksen ja vaikuttaisi siltä, että esimerkkilauseen eittömyys on vahinko tai virhe. Muualla tekstissä kieltosanaa kyllä käytetään normaalisti.
Hämeestä ja ei:stä puheenollen: Hämeessä ei ole aivan epätavanomaista vastata "eikä" kun halutaan kieltäytyä tarjouksesta: "Sopisiko sinulle tulle meille kahville huomenna iltapäivällä" "Eikä." Herkempi saattaisi tyrmistyä, mutta se on vain hämäläistä kohteliaisuutta.
Mutta mutta: alkuperäisen kirjoittajan esimerkillä ei ole tämän asian kanssa mitään tekemistä, eikä siitä kieltosanakaan ole täysin kadonnut, vaikka toista kaipaakin. Vielä negaatiolla jatkaakseni: ilmiö ei ole kovin uusi, sillä ainakin jo Paavo Pulkkisen Asiasuomen opas (8. painos 1977) varoittaa siitä.
Jostain syystä mitä perinteisimmät "kielivirheet" näyttävät kovin helposti tuntuvan nykykielen rappiolta. Ikävää tämä nykyaika.
Kieltosanan toiston puuttuminen ei ole ”britismi”, koska englannin kielessä vastaavassa rakenteessa on kaksi kieltävää sanaa: ”neither” ja ”nor”.
”Britismi” on kummallinen muodoste, jota ei tarvitsisi yrittää lanseerata suomeen. Suomessa on jo sana ”anglismi”, tuo etenkin amatöörikielenhuoltajien suosima lyömäase, jolla on ryhdytty mäiskimään, kun ”svetisismi” on tylsynyt.
Veikkaisin, että "eikä"-sanan yhteydestä puuttuvan toisen kieltosanan ongelma lähtee siitä, että koko ilmaustyyppi on käytössä vain kirjakielessä. Puheessa pantaisiin varmaan kieltosana ensimmäiseksi, ts. "ei taseessa eikä liitetiedostossa...".
Katsoin laajasta murreaineistosta, josta tällaista voi hakea, ja "ei" edelsi tällaisissa aina "eikää". Lisäksi "eikä"-sanalla yhdistetyt osat olivat lähes aina lauseen loppupuolella.
Tieteen pyhää pakkoenglantia ei saa loukata?
Enpä ole kuitenkaan itse esimerkin kaltaisiin eittömiin lauseisiin törmännyt sen kummemmin päivittäin, viikoittain kuin kuukausittainkaan.
Joka tapauksessa: täällä mistään eistä olla eroon hankkiutumassa!
Aito aggressiivi alkaa "Vittuse" tai vanhemmassa kielessä "Paskat se". Jos arkailee kirjoittaa näin tai jos pelkää ilmauksen jäävän sensuurin hampaisiin, kuten hyvin voi käydä, on parempi kirjoittaa vain aggressiivista. Esimerkki selventää, väännelty esimerkki sekoittaa.
Kirjakielistävää vääntelyä toki on harrastettu kielenhuollossakin. On tapana tuomita "alkaa tekemään" muka puhekielisyytenä, vaikka todellinen puhekielinen muoto on "alkaa tekeen". Mutta siitä älköön otettako esimerkkiä!
Ei- sanan välttely on savolaiseen keskustelutapaan niin olennaisesti kuuluva asia, että sieltä etelään työn perässä muutettuani piti tosissaan opetella sanomaan ja kirjoittamaan suoraan ei tai kyllä. Kun kotiseudun kieleen kuului niin luonnostaan konditionaali ja pari lieventävää sanaa lisäksi. "Ehkä tuotakin voisi harkita.. eli suattaahan se olla niinnii"