Lasse Koskela
26.4.2011 21.54
Mikä on epäkohta?
Joskus kielen kummallisuus mietityttää.
Eräissä korttipeleissä tunnettu väri ei oikeastaan ole väri vaan parempi nimi olisi maa. Että niin kuin herttaa koko setti eikä sekä herttaa että ruutua - molemmat samaa väriä, punaisia.
Ja sitten toi epä. Kieltoverbin muotohan se alun perin. Epäpätevä ei ole pätevä, epätoivoinen on vailla toivoa, epäaito ei ole aito.
Mikä on epäkohta? Se kai ei ole kohta, mutta kovasti siitä puhutaan - esimerkiksi yhteiskunnallisesta epäkohdasta. Siis kohdaton, vai? Paljon riittää puhetta asiasta, joka ei ole kohta.
Onpa suuri ihme, että kielellä tullaan toimeen. Tai no, eiväthän kaikki tule sillä toimeen.
Palaa otsikoihin | 18 puheenvuoroa
Onko siinä suomalaisuuden keskustelutavan ydin, kieltä käytetään lähinnä silloin kun pitää inttää vastaan?
epäkohta on "epätyydyttävä seikka t. olotila, puutteellisuus, puute, heikkous, vääryys, varjopuoli". Puute lienee jonkinlaista kohdattomuutta...
Se on kyllä ilman muuta epäkohta, että jotkut ne vain tappavat aikaa korttia lyöden ja lonkkaa vetäen, kun taas toiset joutuvat tarttumaan toimeen ansaitakseen toimeentulonsa. Hyvä tavaton!
Että siis nyk. väri on oik. hertta, ruutu, risti tai pata samassa kädessä. Vaikka eihän se mikään käsi ole vaan mikä? Vaikka sitten veto? Mutta kun se ei ole veto. Vetohan on tapahtunut jo, silloin kun otettiin pokerissa uusia.
Eli siis: "Avauksen jälkeen tapahtuneen kortteja koskeneen lisäsaantipyynnön jälkeen hallussa oleva korttikokonaisuus, jonka kaikki viisi korttia ovat herttaa, ruutua, ristiä tai pataa, muodostaa kokonaisuuden, joka on voittaa suoran mutta ei sitä arvokkaampia kokonaisuukksia." Häviää siis mm täyskädelle, nelosille ja reetille, (oletuksena pelaaminen ilman jokkaa).
Tämä yllä oleva viisas lausuma on ns. kopipeistattu Liisa Nuutisen aritkkelista, joka ilmestyi Helsingissä ilmestyvässä paikallislehdessä nimeltään Helsingin Sanomat (14.12.1999).
Maametafora on tietty sikäli kiva, että pakasta löytyy kruunupäiden lisäksi myös jokeri ja pataässä. Mutta "maat" ovat maita suomen kielellä; muissa kielissä puhutaan esim. väreistä tai sarjoista (suits).
Olen antanut kertoa itselleni, että on olemassa korttipakkoja, joissa ruutu onkin selvyyden vuoksi sininen ja ja risti on vihreä! Tällaisia pakkoja käytetään juuri eräiden korttipelien "värien" vuoksi.
Sinänsä minkä tahansa harrastuksen terminologiasta saisi irti yhtä ja toista - seuraavaksi voisi siirtyä vaikka shakki- tai keilailutermeihin... (ne joissa käytetyt termit ovat pelkkää fingelskaa eivät ole mielestäni erityisen kiintoisia)
Aika kiintoisia olisisikin vertailla shakkinappuloiden ja keilojan eroja ja sitä, miksi molemmissa on esimerkiksi "kaato". Alkakaahan tutkia!
Evätä, epään: epäily on siis toistuvaa epäämistä? Tai lievää epäämistä?
Eritin juuri muiston!
Epästä tuli mieleeni myös toinen sana, joka on häirinnyt minua jo jonkin aikaa, nimittäin "esikoinen". Tarkalleen siinä häiritsee alku "esi-". En nimittäin osaa päättää, onko ko. ilmaus toiveikas vai väheksyvä. Kun aloitteleva kirjailija saa julkaistua "esikoisensa", sana antaa vaivihkaisen lupauksen siitä, että lisääkin voisi olla tulossa. Jos taas on sattunut syntymään esikoiseksi - kuten minä - mieleen hiipii jossain vaiheessa epäilys (!) siitä, että jotain varsinaista on tulossa vasta esikoisen jälkeen (vrt. esikoulu, esiaste, esiliina). Jos sisaruksia ei kuitenkaan tule, esikoinen vapautuu tästä odotuksia herättävästä nimityksestä ja hänelle suodaan ainokaisen titteli.
Sitten vielä kaiken päätteeksi jouduin törmäämään ilmaukseen "esivalmistelut". Siis mitkä? Eivätkö valmistelut nimenomaisesti ole "esitoimintaa", vai ovatko kyseessä valmistelujen valmistelut?
Kuopus sen sijaan kuulostaa keväällä perunalaarin pohjalta mujun seasta löytyneeltä mukulalta...
Oikeastaan ilmaus esikoinen on kaikkein omituisin, jos on aikonut alkuaankin hankkia vain yhden lapsen ja kaikki silti puhuvat esikoisesta. Kun ajan myötä esikoinen muuttuu ihmisten suussa osaa ottavasti ainokaiseksi, alkaa tosiaan kaivata jotakin muuta nimitystä lapselleen.
Kuopus-sanasta olen aivan samaa mieltä, mutta onneksi siitä tittelistä voi hyvällä lykyllä vapautuakin.