LUUKKU 1: Sontaluukku

Monissa lapsiperheissä on odotettu joulukuuta kuin kuuta nousevaa. Saa avata joulukalenterin ensimmäisen luukun, ja televisiossa alkaa Pikku Kakkosen Joulukalenteri. Eipä tonttu Toljanterin toilailuja katsellessa välttämättä tule mieleen kutsua töllöä sontaluukuksi.

Muistan lapsuudestani erään naapurin miehen, joka meillä kyläillessään asettui aina istumaan selkä televisioon päin. Saatanan sontaluukuksi hän kapinetta nimitti, mikä tietysti minua maailmannälkäistä korven kasvattia kovasti kummastutti.

Samaa sontaluukku-nimitystä käytetään nykyään tietokoneesta. Muuan keskustelija eräällä keskustelupalstalla väittää, että ”nimenomaan tämä tietokone-laite kykenee toimimaan sellaisena sielunvihollisen sontaluukkuna, ettei muunlaista tahdo maailmasta löytyä”.

Mistä tulikin mieleeni, että Iltalehden verkkosivuilla on käynnissä ”Vuoden 2011 sontaluukku” -äänestys. Sen perusteella näyttää siltä, että sontaluukku-sanalla pyyhkii hyvin, vaikka esimerkiksi Kielitoimiston sanakirja ei sitä esittelekään. Sanan käyttömahdollisuudet tuntuvat olevan moninaiset.

Sontaluukun alkuperäisempi merkitys on tietenkin luukku, josta heitetään sontaa eli lantaa ulos. Ilmeisesti jo vanhastaan sanaa on käytetty muissakin kuin karjanhoitoyhteyksissä ja hyvinkin, no, luovasti. Nykyäänkin sanaa käytetään muun muassa puhuttaessa peräreiästä.

Palaa otsikoihin | 0 puheenvuoroa