Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erityisasiantuntija Kotimaisten kielten keskuksessa sekä www.kotus.fi-sivuston päätoimittaja.
Onsi yksillä?
Hyvää onnellisuuden päivää! Tätä YK:n yleiskokouksen yksimielisesti hyväksymää teemapäivää vietetään nyt ensimmäistä kertaa.
Lehtitietojen mukaan onnellisuuden päivän viettämistä ajoi YK:ssa erityisesti Bhutanin valtio. Bhutan on kuuluisa onnellisuusindeksistään, jota maa käyttää elämän laadun mittaamiseen bruttokansantuotteen asemesta. Kriitikot ovat väittäneet, että puhe onnellisuusindeksistä on sumuverho, jolla Bhutan peittelee maan todellisia ongelmia: vähemmistöjen sortoa, kurjia elinoloja ja niin edelleen. Mene ja tiedä.
Mutta mitä se bhutanilainen tai suomalainen tai inhimillinen onni oikein on? Ja mitä sana onni on syönyt?
Lähestytäänpä asiaa tällä kertaa hirvenmetsästyksen näkökulmasta. Muistan lapsuudesta lausahduksen ”osui onnelle”. Tämä tarkoitti jotain sellaista, että metsästäjän ampuma luoti oli mennyt hirven läpi jostain ”ontosta” kohdasta rikkomatta elikon luita tai sisäelimiä. Varsinainen onnenkantamoinen hirven näkökulmasta? Ja epäonnea metsästäjän näkökulmasta?
Mutta onko onsi-sanasta yhteys onni-sanaan? Millainen tuo mahdollinen yhteys tarkkaan ottaen on? Näihin kysymyksiin osaavat etymologit vastata minua paremmin. Itseäni kuitenkin kiehtoo ajatus onnen ja onsin historiallisesta yhteydestä. Kuten Kaisa Häkkinen Nykysuomen etymologisessa sanakirjassa spekuloi, ”ikivanha onsi on alkujaan voinut merkitä tyhjää tilaa, sitten tilaa tai paikkaa ja lopulta myös hyvää tai huonoa tilannetta”.
Nykyinen onnipuhe tuntuu monesti ontolta. Toisaalta onnentunnetta on vaikea sanoin kuvata, tuntuu kuin tyhjä tila täyttyisi.
Mitä ne ovat ne onnen siemenet ja sirpaleet? Missä olemme, kun olemme onnemme kukkuloilla? Missä
onnen ontelomme sijaitseekaan?
Anneli Räikkälän kirjoitus Onko lottovoittaja onnellinen vai onnekas? Kotuksen sivuilla
Helinä Uusitalon kirjoitus Onnenkukkuloilta Rahanmäelle Kotuksen sivuilla
Palaa otsikoihin | 4 puheenvuoroa