Vesa Heikkinen. Kuva: Sonja Holopainen.
Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erityisasiantuntija Kotimaisten kielten keskuksessa sekä www.kotus.fi-sivuston päätoimittaja.
13.4.2011 15.25
Virheen pelko
Mistä se kumpuaa? Eikö erehtyminen olekaan inhimillistä?
Paninpa pilkun väärään väliin. Tulipa sanotuksi sopimaton sana. Taivutinpa toistaitoisesti. Virhe, virhe, virhe!
Kotus-blogin kohta kaksivuotisen historian aikana keskustelu on kääntynyt toisinaan joko bloggaajien tai keskustelukumppaneiden tekemiin virheisiin. Joidenkin mielestä on aiheellista huomauttaa aina, jos toisen kielenkäyttö ei mene prikulleen oikeinkirjoitussääntöjen tai muiden yleiskielen normien mukaisesti. Jotkut pitävät virheitä erityisen raskauttavina siksi, että ne on tehty "kielenhuoltolaitoksen" ylläpitämällä sivustolla.
Joskus sitä jää miettimään, mistähän tämä ylenmääräinen ja kohtuuton virhepelkomme ja -kammomme oikein kumpuaa. Yksikin harha-askel ja olet tuomittu! Viaton horjahdus ja makaat rotkon pohjalla!
Kysymys tuli mieleen, kun selailin kirjaa Kun lapset tekevät virheitä (Karisto 1953). Tällaisten kirjasten opeilla on valistettu vielä minun vanhempieni sukupolvea. Perusviesti on, että virheiden tekeminen, vaikka inhimillistä ehkä onkin, on ennen kaikkea turmiollista.
Kirja alkaa karmaisevilla kuvauksilla parista virheestä. Veturinkuljettaja ei huomaa varoitusmerkkiä, ja juna törmää toiseen tuhoisin seurauksin. Sairas pienokainen kamppailee kuolemaa vastaan, ja lääke vain pahentaa tilannetta, koska lääkkeen valmistaja on annostellut lääkkeen väärin (häneltä jäi huomaamatta pilkku numeroiden välissä).
Kirjailija Arthur Wieland jyrisee: ”Virheellä on jokapäiväisessä elämässä niin suuria vaikutuksia, että sitä ei saa sivuuttaa pikkuseikkana koulussa eikä kotona. Se ei ole väheksyttävä asia, vaan sitä vastaan on mitä ankarimmin taisteltava sekä koulussa että kotona.”
Kirjailija antaa useita esimerkkejä myös lasten tekemistä kielivirheistä. Voivoi, kun Matti kirjoitti puuhassa vaikka piti kirjoittaa puunhaarassa. Eino taas meni kirjoittamaan Niitty oli vihreä., vaikka opettaja saneli Niitty oli vihertävä.
Kirjanen on ilmestynyt sarjassa Kansantajuisia kasvatuskirjasia. Takakansitekstin mukaan sarja on ainoalaatuinen Suomessa ja siitä saa neuvoja mitä erilaisimpiin kasvatusvaikeuksiin. Niin: Virheet on kitkettävä. Vanhemmuus on ankaraa puutarhurointia!
Palaa otsikoihin | 10 puheenvuoroa
Mutta kyllä kielivirheillä ja vaikkapa liikennerikkeillä on vissi ero. Jos ajaessasi puhut kännykkään, voit saada sakot tai huonossa lykyssä päätyä rotkon pohjalle – ihan konkreettisesti.
Olli, varmasti moni puristi on intohimoinen kielitunteissaan. Mutta on yksi asia rakastaa itse tietyllä tavalla ja toinen asia olettaa tai jopa edellyttää, että kaikki muut rakastavat samalla tavalla?
Tällä vuosituhannella kulttuurin ja elinympäristön teknologisoituminen on lisännyt fataalien käyttövirheiden mahdollisuutta, automaattisesta valvonnasta huolimatta. Ajatellaan nyt vaikka maa- ja lentoliikennettä, tietotekniikkaa, energiataloutta, ydinvoimaa... Ilman hyvää luku- ja kirjoitustaitoa ei nykymaailmassa selvitä.
Myös kulttuurien välisessä viestinnässä voi sattua pahoja törmäyksiä, jos kieleen – sananvalintaan ja tyyliin – ei osata, haluta tai viitsitä kiinnittää tarpeeksi huomiota. Nykyään jokainen saa mielipiteensä näkyviin tietoverkoissa. Netiketin vaaliminen lienee siinä ympäristössä ohittanut tärkeysjärjestyksessä perinteisen kielenhuollon.
Fataaleja ne voivat kyllä olla. Että ollaanko 8000 levelillä jaloissa vai metreissä... Ja onko nopeus 860 mailia vai km tunnissa... Ja muutenkin. Voi tulla ällän sijasta i.
Jos siis jotakuta on aikanaan piiskattu koulussa, kun on sanonut ”tippua”, kun olisi pitänyt sanoa ”pudota”, niin nyt hän saa suurta mielihyvää siitä, kun voi itse tilaisuuden tullen tarttua siihen vitsaan - kun joku kirjoittaa vaikkapa ”aprilliä”.
Kaikein sydäntäraastavinta on, kun Kotus-blogistit, joiden kielitajuun haluaisimme luottaa kuin kallioon, itse tekevät tajuttomia kielivirheitä, joita ei mitenkään voi panna huolimattomuuden piikkiin. Eihän kukaan sano vahingossa "seuraavaa" tai tee "montaa" virhettä vain epähuomiossa.
Y-hyy, y-hyy. Tämänkinasian tajuaminen ja pois itkeminen lisää itsetuntemustani ja mahdollisesti kasvattaa minua paremmaksi ihmiseksi.
Kiitokset tästä!
Että kyllä se sukupolvien ketju katkeaa, toisinaan. Sama pätee ns. kielivirheisiin. Panen ne hyväntuulisenä merkille ja vaikuttavat pistemäärään. Ei sen kummenmpaa. This is not personal, this is censor work.
Jk It was Barzini all the time.