Siirry sisältöön
Haku

Satunnaisesti kirjoittava kotuslainen


Kyniä ja paperia. Kuva: Sonja Holopainen, Kotus.

Satunnaisesti kirjoittavan kotuslaisen blogiin kirjoittavat satunnaisesti ne kotuslaiset, jotka eivät pidä omaa blogia.


rss

22.5.2018 12.05
Ulla Onkamo

Terveisiä Kilitoimistosta!

Lyöntivirheet riesana ja ilonamme.

Lyöntivirhe, jota arkisesti typoksikin kutsutaan, on tuttu kirjoitusvirhetyyppi kaikille. Siinä jotkin sanan kirjaimista ovat joko väärässä järjestyksessä tai puuttuvat kokonaan: kirjoitusvirhe muuttuu kiroitusvirheeksi, lause aluseksi ja tanssi tannsiksi. Joskus sanaan hyppää ylimääräinen kirjain, kuten miniseteriössä.

Typoja syntyy, kun yritämme kirjoittaa tietokoneella tai mobiililaitteella mahdollisimman nopeasti.  Sormet – nuo inhimilliset nakit – lipsahtavat helposti väärälle näppäimelle tai jättävät yhden välistä.

Lyöntivirhe vai lyöntivire? Kuva: Kotuksen arkisto

Typot voivat kieliä huolimattomuudesta

Usein saman sanan tulee jatkuvasti kirjoittaneeksi samalla tapaa väärin. Esimeriksi. Joko se taas meni pieleen! Toistuva pikku virhe ärsyttää, ja sen korjaaminen saattaa tuntua vaivalloiselta.

Onneksi monet lyöntivirheistä ovat melko harmittomia. Pystymme yleensä helposti päättelemään, että esimerkiksi keksustelu tarkoittaa keskustelua. Mitä muodollisemmasta tekstistä on kyse, sitä tarkempi lyöntivirheiden kanssa kannattaa kuitenkin olla. Ne antavat tekstistä ja sen kirjoittajasta helposti huolimattoman vaikutelman; usein puhutaankin huolimattomuusvirheistä.

Joskus sanoman merkitys voi lyöntivirheen takia muuttua niin, että vastaanottaja ei ymmärrä tai saattaa jopa loukkaantua. Esimerkiksi kollegalta on meinannut lähteä asiakkaalle viesti, jossa pilkun sijaan onkin kirjoitettu alatyylisesti naisen sukupuolielimistä. Ups.

Lyöntivirheet aiheuttavat päänvaivaa erityisesti niille, jotka kärsivät lukivaikeuksista. Jos omia tai toisen tekemiä lyöntivirheitä on vaikea havaita, ei niitä oikein pysty korjaamaankaan.

Raastuvassa tavataan!

Ovatpa lyöntivirheet vieneet oikeuteenkin. Pyhärannassa kunnanvaltuusto päätti, ettei se aloitteesta huolimatta järjestä neuvoa antavaa kansanäänestystä tuulivoimarakentamisen minimietäisyydestä asutukseen. Aloitteen tekijät valittivat päätöksestä muun muassa sillä perusteella, että päätösesityksessä oli lyöntivirhe.

Koska esityksessä kirjoitettiin sosiaali- ja terveysministeriön ehdottomasta kahden kilometrin suojaetäisyydestä ehdottaman suojaetäisyyden sijaan, äänestyksen kannattajat olivat sitä mieltä, että päättäjät saattoivat saada liian jyrkän kuvan heidän aloitteensa sisällöstä. Oikeusasteissa katsottiin kuitenkin, että päättäjillä oli lyöntivirheestä huolimatta riittävät tiedot asiasta.

Kuskusliitosta Isäkeskukseen

Vaikka typot ovat toisille vakavasti otettava riesa, niiden ajoittaista hauskuutta voi pitää myös ansiona. Kilapilun korjaaminen kilpailuksi sen seitsemättä kertaa saattaa ketuttaa vietävästi, mutta pieni harha-askel näppäimistöllä tuottaa toisinaan myös varsinaisia huumorihelmiä. Esimerkiksi Aristoteleen kantapään facebookryhmäläinen oli bongannut tekstin, jossa kirjoitetaan Veronmaksajain kuskusliitosta.

Lyöntivirheiden viihdyttävyydestä kertovat niistä käydyt keskustelut tuttavieni Facebook-päivityksissä. Monet tämän blogikirjoituksen esimerkeistä ovat peräisin keskusteluketjuista. Myös googlettamalla löytyy pari mehevää typoa. Vai mitä mieltä olette näistä?

  • Opaskyltti neuvoo bussipysäkille, josta bussit kulkevat Leppävaaran, Isäkeskuksen, Martinlaakson ja Jupperin suuntiin.
  • Kokoustila on varattu tietyn yrityksen ideahiirelle.
  • ”Taidekeskus avautuu tyhmille 20.5.2013.”

Apua apinamieheltä

Muutama vuosi sitten naapurini kertoi tarinan rakennusalan tarjouksesta, jossa yhden u:n muuttuminen i:ksi loi varsin erikoista henkilökuvaa tarjouksen tekijästä. Enpä tiedä, tohtisinko itsekään hyväksyä tarjousta, joka on allekirjoitettu ”Apinasi, Matti Meikäläinen”. Vieläkin naurattaa! Onneksi tarjouksen tekijä oli ilmeisesti entuudestaan tuttu tarjouksen pyytäjälle, ja apinasta kehkeytyi yhteinen vitsi.

Mielikuvitusta kutkuttavat virheet

Joskus katoavat tai vaihtuvat kirjaimet synnyttävät huvittavien merkitysten sijaan luovan kuuloisia sanoja.  Voisiko ylipoisto tarkoittaa ylimääräisten tavaroiden poistomyyntiä? Miltähän maistuu ohjepnakki? Entäs virnaomaiset? Niiden täytyy olla hiirenvirnojen keskellä asuvia haltijoita tai muita satuolentoja!  

Hihityskerroin luonnollisesti kasvaa, kun hassun virheen tekee kielen asiantuntija. Kotuksessakin on mäkättämässä kokonainen liuta Kilitoimiston eritysasiantuntijoita. Bää! Myös Kelitoimiston neuvontapuhelin kuuluu palveluihimme.

Kaikki tekevät elämässään virheitä – myös kirjoitusvihreitä. Täydellinen maalima olisi varmasti paljun tylsempi pakka!

Yle 20.10.2017: KHO: Pyhärannan päätös tuulivoimaa koskevan kansanäänestyksen hylkäämisestä lainmukainen

Palaa otsikoihin | 2 puheenvuoroa | Keskustele

6.6.2018 0.01
JM
Pieni mutta suuri vaiva?
Ihmettelen, miten paljon ammattitoimittajien kirjoittamissa teksteissä voi olla kirjoitusvirheitä. Ilmeisesti vuonna 2018 ei vieläkään osata käyttää kielentarkistustoimintoa - vai eikö siihen muka ole aikaa? Käännöstöissä kielentarkistuksen ("oikoluvun") tekeminen on itsestään selvä ja monessa tapauksessa tilaajan edellyttämä rutiini.
22.8.2018 11.24
Eläketoimittaja
Parasta punaviiniä
Tapahtui 1980-luvulla suuren lehden toimituksessa. Alkon rekka oli kaatunut. Juomat katuun tuusannuuskaksi. Toimittajana kysyin Alkosta lastin sisältöä. Punaviiniä enimmäkseen, vastattiin. Tarkkaa sanamuotoa en muista. Käytin muistiinpanoissani pikakirjoitusta, poliisin kanssa myös nauhoitevarmennusta. Haastateltavaa referoidessani käytin uutistekstissä harvinaista sanaa "parhaastaan". Siis lasti oli "parhaastaan punaviiniä". Manuaalinen oikaisulukuosasto "korjasi" muotoon "parasta punaviiniä", joka muoto oli sitten lehdessäkin. No, eikö mitä: Naapurilehti kävi seuraavan päivän numerossaan Miksi-kysymyspalstallaan Alkon kimppuun kysymyksin, mikä on Alkon parasta punaviiniä. Ei juttu tuosta jatkunut. Vastaajakin oli Alkossa molemmilla kerroilla eri ihminen. Tuosta ainakin oppi, ettei harvinaisia sanoja kannata käyttää uutistekstissä. Taisi syynä olla tuolloin toiston karttelu. Varsinaisesta lyöntivirheestä ei ollut siis kysymys, vaan luulotellusta lyöntivirheestä. Asia johti kuitenkin aika hupaisiin seurauksiin. Mitään oikaisua ei laadittu. Olisi ehkä voinut. Lukijoilla olisi ollut taatusti hauskaa.