Vesa Heikkinen. Kuva: Sonja Holopainen.
Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erityisasiantuntija Kotimaisten kielten keskuksessa sekä www.kotus.fi-sivuston päätoimittaja.
24.5.2010 9.47
Valtapaneeli
Kielitieteilijät eivät tiedä tutkivansa valtaa?
Hohhoijaa, Kielitieteen päivät on sitten kuultu ja nähty. Hienostihan ne tuntuivat sujuvan, kiitos järjestäjille!
Lauantaina osallistuin Suomen kielitieteellisen yhdistyksen paneeliin kielen vallasta ja vallan kielestä. Paneeli on haastava tekstilaji, monessakin mielessä, ja vallankin paneeli, jossa puhutaan vallasta.
Panelisteista Urpo Nikanne avasi muutaman tunkkaisen valtatekstin saloja. Erityisesti hän kiinnitti huomiota kansalliseen tietoyhteiskuntastrategiaan, joka näyttäytyy kielentutkijalle(kin) läpeensä propagandistisena tekstinä. Myös paneelin puheenjohtaja Antti Arppe herätteli kuulijoita havainnollaan innovaatiohölynpölystä.
Jussi Pakkasvirta puolestaan nosti esiin yhteiskuntatieteilijöiden ja kielentutkijoiden yhteistyömahdollisuudet. Hän otti pohdittavaksi mm. asiantuntijakielen ja yleiskielen suhteen sekä ymmärrettävyyden yhteyden valtakysymyksiin.
Minä puhuin omassa yleistävässä ja kärjistävässä alustuksessani mm. siitä, miten valtaa ei ole pidetty kielentutkimuksen kohteena. Höpisin jotain siitä, että on oikeastaan vaikea ajatella sellaista kielitieteellistä tutkimusta, jolla ei olisi yhteyttä ihmisten väliseen vuorovaikutukseen ja sitä kautta valtakysymyksiin. Monesti kielentutkija kuitenkin varoo astumasta jonkin oletetun (valta)rajan yli: mistä minun kuluu puhua, mistä ei; mikä kuuluu minun asiantuntemukseeni, mikä ei...
Keskustelu polveili, kuten paneelilajiin kuulunee, aiheesta toiseen: tekstianalyysin ongelmista suomalaisen kielentutkimuksen "yhdysvaltalaiseen" olemukseen, valtatutkimuksen kansainvälisyydestä monialaisuuteen, tieteen sisäisestä vallankäytöstä "valtion tuottamattomuusohjelmaan". Yhdeksi näkökulmaksi nostettiin "arjen" valtavalinnat: innostuin tästä niin, että ruodin hieman tuoretta uutisantia.
Vastikään oli puhetta uudesta ylioppilastutkinnon "ennätyksestä", 11 laudaturista: "huippusuorituksesta", "ennätysabista", "Suomen ennätyksestä". Yritin osoittaa, miten tällainen arkinen suorituspuhe luo ja pitää yllä itsestään selviä ideologisia oletuksia, etten sanoisi merkityksiä: kilpailua, suorittamista ja tulosten tärkeyttä korostavia. Nämä yhteiskunnalliset perusmerkitykset, joita tuotetaan arkisissa teksteissä, kuuluvat mielestäni myös kielentutkijoiden valta-analyysin piiriin!
Palaa otsikoihin | 2 puheenvuoroa
Elämässä taitaa pärjätä vähän vähemmälläkin.
Elääkö media irrallaan muusta elämästä? Vai onko se jämähtänyt hirtoriaan?
Jos saavuttaa ylioppilaskisoissa tuollaisen tuloksen, onhan se hienoa. Silti on hienompaa menestyä pitkäjänteisesti kohtuullisella tasolla. Eikö mikään muu enää säväytä lukijaa, kuin 11 laudaturia?
Entäpä vaikka 12 eximiaa?