Vesa Heikkinen. Kuva: Sonja Holopainen.
Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erityisasiantuntija Kotimaisten kielten keskuksessa sekä www.kotus.fi-sivuston päätoimittaja.
27.10.2010 12.17
Syntyä ja synnyttää ja mitä vielä?
Mikä sana painottaisi syntyjän aktiivisuutta?
Synnytys (syntymä, partus, parturitio) on lääkärisanakirjan mukaan raskaana oleva naisen elimistön tapahtumasarja, joka normaalisti päättyy lapsen ja jälkeisten poistumiseen kohdusta. Synnytys on johdettu verbistä synnyttää, joka puolestaan on johdettu verbistä syntyä. Syntyä-verbin katsotaan olevan yksi niistä tU-loppuisista verbeistä, joka ei ole johdos.
Sanassa synnytys huomio kiinnittyy "syntymisen aiheuttajaan" eli synnyttäjään. Sanassa syntyä taas korostuu eksistentiaalisesti syntymisen ilmiö.
Mutta mikä olisi sana, joka korostasi syntyjän aktiivisuutta tässä prosessissa? Onko sellaista, ja jos ei ole, miksi ei ole?
Miksi näitä mietin? saatat kysyä. Yrtitän juuri synnyttää artikkelia synnytyskertomuksista. Biologisen syntymän (syntymisen) lisäksi kiinnostavaa on ihmisen syntyminen (synnyttäminen) kielenä, teksteinä ja merkityksinä.
Palaa otsikoihin | 3 puheenvuoroa
Syntymisen eksistentiaalisuudesta. Ehkä on niin, että syntyä-verbiä voi käyttää monin tavoin: välillä niin, että toimija korostuu, välillä niin että korostuu olemassa oleminen.
1) Lapsi syntyi eilen.
2) Joskus syntyy liian isoja lapsia.
Mutta ilmeisesti meillä ei ole sellaista verbiä, joka yksiselitteisemmin kuvaisi prosessin syntyjän aktiviisena toimintana?
Lause- ja tekstiyhteys tietysti ohjaa sitä, millaiseksi prosessi tulkitaan: aktiiviseksi (materiaaliseksi) tekemiseksi, asioiden väliseksi suhteeksi, olemassa olemiseksi tms. Tällaiset (tätä paljon perusteellisemmat ja hienojakoisemmat) prosessipohdinnat ovat keskeisiä mm. systeemis-funktionaalisessa kieliopissa, alla pari nettiosoitetta.
http://www.isfla.org/Systemics/
http://www.kotus.fi/files/964/tekstipaja-11-2005-tyopaperi.pdf