Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erityisasiantuntija Kotimaisten kielten keskuksessa sekä www.kotus.fi-sivuston päätoimittaja.
Pölinää Päiväntasaajalla
Aluksi varoitus. Nyt seuraa mainontaa.
Olin tänään "YLE Puheen" Päiväntasaaja-ohjelmassa vastaamassa kuuntelijoiden kielikysymyksiin yhdessä suomensuojelija Lari Kotilaisen kanssa. Puhelin pärisi kiivaasti. Kotilainen ja minä esitimme asiantuntijoita ja kysyjät esittivät epätietoisia kansalaisia. Toimittaja Tiina Lundberg johti show'ta.
Ihan ookoohan se kai meni. Ehkä emämunauksilta vältyttiin. Paljon jäi sanomatta tietenkin, mutta suoran lähetyksen tunnelma on aika tiivis. Pannaan pöljäilyt sen piikkiin, jooko? (Ja tässähän on hyvä paikka kenelle tahansa tietää lisää ja paremmin.)
Monista kysymyksistä välittyi huoli suomen kielestä. Yritimme huolta hälventää, mutta voihan se olla niinkin, että ainakin osaan huolista on hyviä syitäkin. Ennustaminen on vaikeaa, varsinkin tulevaisuuden.
No, ohjelma on kuunneltavissa netissä.
Palaa otsikoihin | 3 puheenvuoroa
Otetaanpa käsittelyyn vaikka sana kirjakauppa. Miksi sen alkuosaa pitää painottaa enemmän kuin loppuosaa? Siksi, että on olemassa monenlaisia kauppoja, mutta että nyt on kysymyksessä nimenomaan KIRJOJA myyvä kauppa. Entä yhdyssana elokuvalippu? On olemassa monenlaisia lippuja. Jos painotetaan sanaa lippu, ei ymmärretä mikä yhdyssanassa on olennaista eli mikä erottaa sen lipuista yleensä. Siis ensin tulee määrite, jota korostetaan yleisempää nimitystä voimakkaammin koska se luokittelee tarkemmin sanan. Laajempi käsite (kauppa) määritellään yhdyssanan etuosassa ja siksi etuosaan tulee paino. En ole asiantuntija, mutta olen sitä mieltä että tällaiset asiat ymärtää luonnostaankin, päättelemällä. Jos yhdyssanaa ei painoteta oikein menettää se sisäisen "järkensä".
Toinen asia oli sitten nuorisoon, ja jo laajemmallekin levinnyt tapa sanoa s-kirjain poikkeavasti, ei kuitenkaan sihisevästi niinkuin kysyjä ohjelmassa määritteli, vaan kireästi. Mielestäni se sai alkunsa helsinkiläisnuorten jonkinlaisesta "brassailusta". Jostakin käsittämättömästä syystä se kuulosti helsinkiläis-nuorista, erityisesti tytöistä hienolta. Kielen asento suhteesa hampaisiin muuttui ja synnytti, näin voisi kuvitella, tunteen siitä että oli tavalla tai toisella muita hienompi, jonkinlaista tärkeilyä siis.
Työnne on mittaamattoman tärkeää ja arvokasta. Suomen kieli on yhä valtaosalle suomalaisista tärkeimpiä tekijöitä identiteetin muodostumisessa.
Valtaosa ylen toimittajista puhuu erittäin kaunista suomea. Pidättehän omalta osaltanne huolta, ett näin on jatkossakin.
Terveisin L-R Tamminen
Sattumoisin (tai ehkäpä juuri tarkoituksellisesti?) "jatkossa" ei kuulu toimittajien viljelemään "erittäin kauniiseen suomeen". Lisäksi etenkin urheilutoimittajien soisi viljelevän enemmän predikaatteja. Verbaalista, värikästä ja hyvin hengittävää selostusta tai raporttia kuuntelee mielellään. Liian nominaalista, töksähtelevää, predikaatitonta ja asyndeettistä sen sijaan ei. Ja ne turhat "haasteet" ja "haastavat" romukoppaan...