Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erityisasiantuntija Kotimaisten kielten keskuksessa sekä www.kotus.fi-sivuston päätoimittaja.
Talousennustajien mielenliikkeet
Nyt Helsingin Sanomat esittelee taloussivuillaan
talousihmisiä: Etlan toimitusjohtajan, Pellervon taloudellisen
tutkimuskeskuksen toimitusjohtajan, Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtajan ja
ruotsalaisen Konjunkturinstitutin tutkimusjohtajan. Jutun otsikossa annetaan
totena, että Euroopan epävarmuus
heijastuu jo Suomeen (esiotsikko) ja että Notkahdus tulee loppuvuonna (pääotsikko).
Esiotsikon väite perustunee jo havaittuun todellisuuteen, talouden ”faktoihin”. Pääotsikon väite sen sijaa kuvaa tulevaisuutta. Jutussa puhutaankin ennustamisesta ja talousennustajista.
Teksti rakentuu näiden ennustajien mielenliikkeiden kuvaamisen varaan: Ennustaja ennustaa, arvioi, näkee, uskoo, odottaa. Ennustajat ovat yhtä mieltä, ja heillä on sama näkemys. Asiat ovat jollakin tolalla ennustajan mielestä.
Tekstin loppupuolella ennustajat alkavat esittää monenlaisia pakkoja: pitää, on nostettava, on käytävä käsiksi, on pantava toimeen. Velvoitettavia ovat palkansaajat (työuria pitää saada pidennettyä ja eläkeikää on nostettava), ulkomaalaispolitiikasta vastaavat (ulkomaalaista työvoimaa pitää päästää maahan) ja hallituksessa olevat puolueet (hallitusohjelmaan on käytävä käsiksi ja pantava se uuteen uskoon).
Erään selvityksen mukaan noin 22 prosenttia
suomalaisista kertoo ainakin kerran viikossa etsivänsä tietoa tulevaisuudesta –
horoskoopeista. Kuinka moni meistä uskoo talousennustajiin? Uskottava kai on,
kun heidän mielenliikkeensä kelpaavat uutisiksikin? Millaisia uutisia tulevaisuudesta oikein voi tehdä?
Palaa otsikoihin | 8 puheenvuoroa
Eihän kukaan tietenkään luule, että ennuste on sellaisenaan totta! Et kai sinäkään oikeasti luule, että olisimme niin hölmöjä?
Aika varmaa tietoa tuntuu olevan tuo "Eihän kukaan tietenkään luule". Mietityttää, mihin se oikein perustuu. Ettei vain olisi mielipide, joka "annetaan totena"? :)
"Notkahdus tulee loppuvuonna" on lause, jonka toki kontekstista irrotettuna lauseena voi tulkita annetuksi totuudeksi, mutta kun sen lukee kontekstissa (ja kontekstia ei ole vain ympäröivä teksti vaan myös itse aihe, talous, ja koko yhteiskunta, jossa tekstiä tuotetaan) tajuaahan sitä, että kyse on ennusteesta.
Kieleenhän liittyy niin paljon muutakin kuin sanat, kielioppi ja tekstikonteksti. Siihen liittyy myös sosiaalinen konteksti. Jos lause olisi kuulunut "Madonna tulee loppuvuonna Suomeen", lukija olisi tulkinnut sen annetuksi totuudeksi, kenties lupaukseksi, mutta ei ennusteeksi. Jos aiheena on talous tai sää, joihin liittyvät ilmiöt ovat määritelmän mukaan epävarmoja, lukija (ainakin yhteiskunnassamme normaalisti toimintakykyinen lukija) tulkitsee vastaavan väitteen pikemminkin ennusteeksi.
Tuskin kannattaa epäillä suomalaisten yhteiskunnassa olemisen taitoja ja täten suomenkielentaitoa tässä suhteessa?
Oli miten oli, mielenkiintoisia nämä tulevaisuusuutiset minusta uutisten alalajina ovat. Vai onko kyse uutisista lainkaan?
Eihän kaikki, mitä lehdessä lukee, ole uutista. Ja vaikka hätäinen lukija olisi ensin tulkinnut otsikot "Euroopan epävarmuus heijastuu jo Suomeen" ja "Notkahdus tulee loppuvuonna" uutisotsikoiksi, niin viimeistään itse jutun lukeminen olisi paljastanut, että eihän se niin ollutkaan, vaan otsikoissa kiteytettiin itse talousjutussa esiintyvien henkilöiden kuvailemat tunnot. Myös heidän kuvailemansa lääkkeet näihin heidän ennustamiinsa ongelmiin olisi varmaan paras ymmärtää tältä kantilta.
Olen aina vieraalla kielellä lehtiä lukiessani noudattanut sellaista ohjenuoraa, että jos en ymmärrä otsikkoa, luen kaikessa rauhassa itse jutun, ja usein otsikko aukeaakin sen jälkeen helposti. Joskus tätä ohjenuoraa on hyvä noudattaa Hesariakin lukiessa.
Ehkä tulkitsin jutun uutiseksi siksi, että se on Talous-sivun ykkösteksti, kuuden palstan juttu ("ykkösuutinen"), ja kielellisiltä valinnoiltaankin paljolti uutismainen. Rinnalla on pienempiä tekstejä (uutisia): "Italian valtionlainojen korot laskivat", "Merkel: Saksa ei aja pienempää euroaluetta", "Eläketurvakeskus varautuu taantumaan".
Näistäkin kaksi suuntautuu jo otsikkotasolla tulevaisuuteen.
Joka tapauksessa nyt puheena oleva talousennustusteksti lienee ns. toimituksellista aineistoa ja ei-mielipidekirjoitus. Jonkinlaista uutismaista ainesta siis.
Mistä tulikin mieleeni, että yritimme kerran hahmotella kuvausmallia, joka kattaisi erään lehden oletetut tekstilajit, ks.
http://varia.kotus.fi/~mlounela/julkaisut/teksti_aihe_laji.pdf
s. 228.