Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erityisasiantuntija Kotimaisten kielten keskuksessa sekä www.kotus.fi-sivuston päätoimittaja.
Voihan pojat! Voihan uutinen!
Uutinen perustuu Opetushallituksen ”Äidinkielen ja kirjallisuuden oppimistulokset perusopetuksen päättövaiheessa 2010” -selvitykseen. Selvitystä tulkitaan mainitussa uutisessa niin, että ”pojat hallitsevat äidinkieltä hälyttävän huonosti”: yhdeksäsluokkalaisista pojista ”36 prosenttia tuottaa laadultaan heikkoa tekstiä”.
Uutinen ihmetyttää. Ei vain tämä uutinen, vaan yleisemmin uutisen genre. Missä olet, minne menet?
Miksi viime vuonna julkaistu selvitys ”uutisoitiin” juuri
nyt? Uutislähteenä käytetty selvitys vaikuttaa jo suorastaan vanhaselta.
Mitä tekstissä tarkoitetaan kirjoittamaan oppimisella? Millaista kirjoitustaitoa? Millaista oppimista?
Uutinen ei kerro sitäkään, oppivatko tytöt kirjoittamaan peruskoulussa. Ilmeisesti oppivat, muutenhan uutinen olisi suorastaan epäuutinen. Tällä tuskin on tekstin tulkitsemisen kannalta mitään merkitystä, mutta sanonpahan kuitenkin, että uutisen on kirjoittanut poika.
Palaa otsikoihin | 6 puheenvuoroa
ja poikien kirjoitustaitojen suuret erot ovat tulleet näkyville - -."
Heikko tarkoittaa sitä, että kirjotustehtävästä on saatu 40 prosenttia tai sitä vähemmän enimmäispistemäärästä. Vastaavasti muut: Välttävä tai kohtalainen 41 - 60 %. Tyydyttävä tai hyvä 61 - 80 %. Kiitettävä yli 80 %. Heikosti on menestynyt kaikkiaan 22 & vastaajista. Voisi siis uutisoida myös, että vähintään välttävästi on menestynyt valtaosa eli 78 prosenttia tehtävän suorittaneista?
Selvityksen mukaan tytöt menestyivät eri tehtäväosuuksissa kauttaaltaan poikia paremmin (s. 39): "Kielen, sanaston ja peruskäsitteiden tuntemukseen liittyvissä tehtävissä tytöt
osasivat keskimäärin 9, lukemisen ja kirjallisuuden tehtävissä 9 ja kirjoitustehtävissä 19 prosenttiyksikköä enemmän kuin pojat. Joka kolmannen pojan kirjoitustaidot osoittautuivat heikoiksi. Suurimmillaan poikien ja tyttöjen taitoerot tulivat näkyville
oikeinkirjoituksen perusteiden, kirjoitettavan tekstin sidosteisuuden, viittaussuhteiden, lauserakenteiden ja asiatyylisen kirjakielen hallinnassa."
Kysyä tietysti sopii, kuinka hyvin ja miten biologinen sukupuoli noita eroja selittää. Kannattanee miettiä myös sitä, voiko yhden koetilanteen perusteella tehdä yleistäviä johtopäätöksiä poikien ja tyttöjen taitoeroista. Monenlaisia muitakin pohdinnan aiheita toki syntyy.
No exä tiiä et tytöt ei osaa matikkaa ja pojat ei osaa kummunikoida.
Eix tää ny ou selvä jutskahommeli?
Se on kuule toi luonnontieteettömyys ja matikoimattomuus geneettisesti tyttöihin koodattu ja poikiin on geneettisesti jätetty tunnepuhe ja muukin kieliosaaminen koodaamatta. S'oot vaan poikkeus jok' vahvistaa säännön.
Mut Hei
kun (Ehkä Heikinkin) sukupuoli joidenkin nimeltä mainitsemattomien tahojen mugan on sosiaalinen konstruktio, nin jos tolla tarkoitetaankin sitä sosiaalista konstruktiosukupuolta?
Alkaisimmeko käyttää partitiivisubjektia aina, kun sisältö sitäö edellyttää? Meitä tahtoo tällaisen uudistuksen.
Jos haluttaisiin selvittää, mistä oikein kyse, niin kirjoittaja olisi voinut ihan kysyä Yleltä vastauksen tuohon kysymykseensä.
Noin yleisestihän on niin, että useimmat "selvitykset" ovat silkkaa humpuukia, ja tämän yleensä varmistaa se, että puhutaan "otannasta" mutta ei kerrota tulosten luotettavuusvälejä. Tässä tapauksessa humpuukiutta osoittaa sekin kirjoittajan osoittama seikka, että "uutisessa" ei kerrota, mitä oikeastaan mitattiin ja miten.
Tulokset kertovat tässäkin mittaajista, eivät mitattavista.
Minua ei kylläkään mitenkään yllätä esimerkiksi väite, että yhdeksäsluokkalaisista pojista 36 prosenttia tuottaa laadultaan heikkoa tekstiä. Arkikokemus kun osoittaa, että akateemisesti koulutetut ihmisetkin tuottavat enimmäkseen heikkoa tekstiä. Tämäkin on tietysti vain subjektiivinen mielipide, mutta sen takana on havainto siitä, että tekstit eivät yleensä esitä selvää ajatusta ymmärrettävällä tavalla, tai ainakin ne joutuu lukemaan moneen kertaan asian löytämiseksi.
Mutta tässä "selvityksessä" kyseinen väite sisältää vain sen, että jotkut arvioijat luokittivat jonkin poikajoukon teksteistä noin 36 prosenttia laadultaan heikoiksi.