Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erityisasiantuntija Kotimaisten kielten keskuksessa sekä www.kotus.fi-sivuston päätoimittaja.
LUUKKU 5: Hyvän uutisen anatomia
Uutinen on hyvä, jos uskotaan, että huonot uutiset ovat hyviä uutisia. Ja miksi emme uskoisi? Niin on, jos siltä näyttää?
Mistä hyvä uutinen syntyy? Monenlaisia rakennusaineita tarvitaan:
1) Tarvitaan jokin uutena esiteltävä asia, esimerkiksi uusi virus. Uuden on kuitenkin syytä kiinnittyä vanhaan, jotta syntyy todentuntuinen jatkumo: mainitaan siis lintuinfluenssavirus ja lisätään uutiseen lähikuva ihmiskasvoista, jotka on peitetty kasvosuojuksella.
2) Tarvitaan tehokasta nimeämistä: mieluummin supervirus kuin pelkkä virus.
3) Tarvitaan kauhistuttavaan tulevaisuuteen katsomista, ikävän mahdollisuuden korostamista:voi tappaa puolet maapallon väestöstä.
4) Tarvitaan tutkimus, johon vedota: Alankomaalainen virologi Ron Fouchier on tutkimusryhmänsä kanssa jalostanut erittäin tarttuvan lintuinfluenssaviruksen.
5) Tarvitaan nimeltä mainittu pelko: Tiedeyhteisö pelkää, että vääriin käsiin ajautuessaan virus on todella pelottava biologinen ase.
Näillä päästään jo pitkälle. Mutta onko hyvän uutisen vika, jos maailma on sairas? Vai onko maailma sairas, jotta siitä saataisiin hyviä uutisia?
Palaa otsikoihin | 2 puheenvuoroa
Korkeintaan joku voisi tämän uutisen luettuaan sanoa, että on sairasta kehittää supervirus, mutta se ei vielä tee maailmasta sairasta. Ja jos tiedeyhteisö pelkää, että hullun tiedemiehen kehittämä supervirus saattaa joutua vääriin käsiin, sekään ei ole merkki maailman sairaudesta, päinvastoin.
Joten kysymyksiä "onko hyvän uutisen vika, jos maailma on sairas" tai "onko maailma sairas, jotta siitä saataisiin hyviä uutisia" ei tämän perusteella voi oikeastaan edes esittää, eikä niihin voi etenkään vastata! Normaalijärjen perusteella voi tietysti vastata, että ei ole.
Ehkäpä tuon "hyvän uutisen" laatijoillakin oli mielessä mainitsemani elokuva.