Minna Pyhälahti rakastaa uudissanoja ja työskentelee Kielitoimiston sanakirjan päätoimittajana. Aiemmassa elämässään hän oli kielenhuoltaja ja kouluttaja.
Kun kansa raivostuu – uudet raivot
Raivosanat kuvaavat suuria tunteita otsikoissa ja lööpeissä. Ja vähän pienempiäkin.
Kaksi vuotta sitten kirjoitin blogitekstin lumiraivosta ja muista raivo-loppuisista sanoista. Raivon suosio on senkin jälkeen jatkunut kiivaana.
Vuoden 2016 alun jälkeen Kotuksen asiantuntijat ovat keränneet Nykysuomen sana-arkistoon useita raivo-sanoja, muun muassa tällaisia:
allasraivo
ilmaraivo
jonoraivo
kaljaraivo
kansalaisraivo
kielioppiraivokompostiraivo
lehtikasaraivo
metroraivo
nettiraivo (aik. someraivo ja verkkoraivo)
patsasraivo
penturaivopostiraivo
ripsiraivo
rokoteraivo
ruokaraivo
taideraivo
Kun kalja loppuu, raivo alkaa
Iso osa näistä sanoista on aika läpinäkyviä: metroraivon valtaan joutuneet keskustelevat somessa kipakasti länsimetrohankkeesta, ja taideraivoon johtaa ”niin alaston urheilija kuin abstrakti presidenttikin” (Etelä-Suomen Sanomat, 28.5.2017).
Kaljaraivo taas syntyy, kun kalja loppuu rockkonsertissa. Postiraivo puolestaan aiheutuu, kun ihmiset eivät saa ajoissa postejaan.
Kuitenkaan ihan aina sanan osien perusteella ei voi tietää yhdyssanan merkitystä. Jonoraivo ei johdu ainakaan pelkästään pitkistä jonoista. Etenkin kaupan kassatyöntekijät joutuvat yhä useammin asiakkaiden pahan mielen ja siitä johtuvan haukkumisen kohteiksi, kun asioinnissa kaikki ei mene asiakkaan mielen mukaan:
Kilahtiko kassalla? Jonoraivo on uusi Suomi-ilmiö – ”Näkyy etenkin isoissa kaupungeissa” [otsikko]
Myyjät ja muut asiakaspalvelussa työskentelevät henkilöt joutuvat kokemaan muun muassa ulkonäön arvostelua, hyökkäävää ja uhkaavaa käytöstä sekä ammattitaidon kyseenalaistamista, kerrotaan Kaupan liiton teettämässä yritys- ja kuluttajatutkimuksessa. (Helsingin Uutiset, 10.12.2017)
Ilmaraivo taas ei liitykään huonoihin ilmoihin, säähän, vaan lentomatkustamiseen:
Toronton yliopiston tutkijat kävivät läpi yli 1 500 lentoa ja tekivät mielenkiintoisen havainnon: jos lennolle käveltiin ykkösluokan läpi, oli koneessa lähes 12-kertainen todennäköisyys matkustajien häiriötapauksiin eli ilmaraivoon verrattuna sellaisiin lentoihin, joissa ykkösluokkaa ei ollut. (Helsingin Sanomat, 20.5.2017)
Ripsiraivo roihahti, penturaivo repesi
Jotkut raivot vaikuttavat ensi näkemältä niin hupaisilta, että niitä on vaikea ottaa kovin vakavasti. Ripsienpidennyksiinsä tyytymättömän asiakkaan kirjoitus nostatti ripsiraivon ja somemyrskyn. Asiaa kommentoi jopa poliisi. Ripset tehnyttä yrittäjää ei naurata, koska kielteiset reaktiot näkee somessa niin moni:
Ripsiraivo roihahti somessa – poliisi toivoo malttia nettikirjoitteluun [otsikko]
– – Ripsipidennyksiin tyytymättömän asiakkaan somekirjoitus huonosti tehdystä työstä ja palvelusta on lähtenyt leviämään sosiaalisessa mediassa kulovalkean lailla. Alkuperäistä ketjua, johon oli tiistai-iltapäivään mennessä jätetty reilut 600 kommenttia, on jaettu satoja kertoja, muun muassa Oulun Puskaradio Facebook-ryhmässä, joka tavoittaa liki 63 000 ihmistä.
– Maine on mennyt yhdessä yössä, ja sen myötä myös yöunet, ruokahalu ja osa asiakkaista. (Oulu-lehti, 8.8.2017)
Penturaivo-sanan synnyttämä ensivaikutelma taas on hätkähdys – raivoaako joku suloisille koiranpennuille taikka pennuille eli penskoille eli lapsille? Ei sentään! Kyseessä on lasten mielipaha ja suuttuneiden vanhempien sydämistyminen tv-ohjelman tekijöihin:
Penturaivo repesi! Yle tuotti Ryhmä Haun faneille katkeran pettymyksen [otsikko]
Ryhmä Hau -TV-sarjassa ei esiintynytkään Valpas-koiraa, vaikka näin oli ennakkotiedoissa luvattu. (Ilta-Sanomat, 7.8.2017)
Etenkin tässä esimerkissä näkyy sensaatiohakuinen lööppikieli ja klikkaustenkalastelu: ”Raivoksi riitti kömmähdyksen aiheuttama mielipaha parissa perheessä”, kommentoi Keskipohjanmaa-lehtikin (11.8.2018).
Mistä raivon suosio kumpuaa?
Raivo-sanojen suosio selittyy helposta mallista: kun yksi raivo on keksitty, näppärä sananmuodostustapa synnyttää nopeasti uusia lapsia. Suomen kielessä melkein mistä tahansa sanasta + raivosta voi luoda tilapäisen yhdyssanan.
Ilmiöön vaikuttaa varmasti myös englannin kielen malli: Yhdysvalloissa on käytössä termi tieraivo, road rage, joka on pahimmillaan johtanut vakaviin onnettomuuksiin.
Raivo-sanat ovat niin yleisiä, että niiden suosio saa aikaan myös kielellistä leikittelyä:
”keittiöraivo” (subst.) Ruoanlaittajan raivostumisesta virheiden, vastoinkäymisten tms. takia siten, että se johtaa hallitsemattomaan esineiden tai materiaalien sinkoamiseen, ks. tark. myös ”leivontaraivo”. (Eeva Öörni Twitterissä 29.11.2017)
Lisäksi raivo-loppuiset sanat näyttävät hyviltä otsikoissa ja lööpeissä. Tunneilmaisut myyvät.
Nykyään säästäkin puhutaan niin isoin tunnesanoin, että asteikko meinaa loppua. Tammikuussa Helsinkiin luvattiin lumi-inferno (Iltalehti, 16.1.2018), mutta helmikuun ensimmäisenä päivänä saapuikin vielä kovempi myräkkä. Sille ei enää tuntunut löytyvän sen raflaavampia sanoja kuin lumikaaos ja lumimyräkkä (Ilta-Sanomat, 2.2.2018).
Minna Pyhälahti: Lumiraivo repesi, lumisota puhkesi (Kotus-blogi 20.1.2015)
Ville Koivuniemi: Mitä sitten, kun sensaatiosanat loppuvat? (Keskipohjanmaa 11.8.2017)
Palaa otsikoihin | 5 puheenvuoroa | Keskustele
Kun iltapäivälehti kirjoittaa vaikkapa someraivosta, ei siihen tarvita kuin pari kärjekästä kirjoitusta. Nekin toimittaja voi tarvittaessa kirjoittaa itse tai keksiä, mutta todellisuudessahan someen kirjoitetaan niin paljon kaikenlaista, että aina sieltä raivoja löytää jos haluaa.
Vaikka yksittäistapauksina nämä eivät tunnu merkittäviltä, itse ainakin mutuilen, että yhteiskunnan henki on heikentynyt viime vuosina, ja että tähän merkittävänä tekijänä on ollut lähes koko mediakentän – ei vain ns. keltaisen lehdistön – harrastama klikinhakuinen provosointi- ja hämäysotsikointi. Ihmisethän altistuvat niille koko ajan. Monet eivät lue edes kunnolla otsikoituja juttuja, ja silloinkin kun ne luetaan, on kärjekäs otsikko usein myrkyttänyt jo ennakko-oletukset. Silloin on usein vaikeaa lähteä lukemaan juttua puhtaalta pöydältä, vaikka haluaisikin.
Muistelisin lukeneeni, että huonojen uutisten jatkuva kuuleminen vaikuttaa heikentävästi mielenterveyteen. Henkilökohtaisestikin tuntuu siltä, että jokapäiväinen raivoilla ja pahastumisella pommittaminen masentaa ja ahdistaa pidemmän päälle, ja välillä tekeekin mieli ryhtyä täydelliseen medialakkoon.