Siirry sisältöön
Haku

Sanastaja 2020 -blogissa ja somekyselyissä tiedusteltiin tämän vuosituhannen kielenkäyttäjien tuntemia murresanoja arkisilta elämänalueilta. Kysymyksiä julkaistiin vuoden 2020 ajan noin kerran kuukaudessa ja vastauksista esitettiin poimintoja tässä blogissa. Blogia ja kyselyitä toimitti Suomen murteiden sanakirjan toimittaja Riikka Tervonen.


rss Sanastaja 2020

11.9.2020 12.05

Millä nimillä naapurikuntalaisia pilkataan?

Kiitos myös vadelmakyselyyn vastanneille!

Elokuussa Sanastaja 2020-blogissa kysyttiin murteellisia nimityksiä vadelmalle, ja karttuihan marjasaalis. Yleisimpiä vastauksia olivat vadelma ja vattu eri puolilla Suomea, mutta myös paikallisemmat vatukka, vaarain (tai vaarama) ja vaapukka ovat edelleen käytössä.

Kiinnostavaa on, että sama ihminen saattaa käyttää eri nimitystä villeistä ja viljellyistä vadelmista. Tällainen eronteko mainittiin kahdessa vastauksessa.

Kainuussa ne ovat aina olleet vattuja.

Myös Turussa syödään vattuja.

Ainakin meillä Ikaalisissa vadelmaa on kutsuttu aina vadelmaksi.

Vaapukoita ne olivat Etelä-Karjalassa. Kaikki kunnon marjat loppuu -kka!

Etelä-Savossa vattu. Mutta jostain syystä semmoiset viljellyt, joita ostetaan kaupasta, ovat vadelmia.

Lohtajalla poimittiin vaaramia, perusmuoto siis vaarama.

Pohjois-Pohjanmaalla sanotaan vaarain, vaaraimia. Ja käytiin siis vaaraimessa kun poimittiin.

Vadelma-sanan nimityksiä vuonna 2020. Kuva: Riikka Tervonen, Kotus. Karttapohja: Suomen murteiden sanakirja, Kotus.

Kaitahartiat ja lapiopäät

Tämän kuukauden Sanastaja 2020 -kysymys kuuluu: millaisia pilkkanimiä (eli köllinimiä) naapurikuntalaisille tai vaikkapa naapurikaupunginosan asukkaille tunnetaan? Naapureiden välillä on aina esiintynyt vertailua ja kilvoittelua, mutta loppujen lopuksi nimittely on tainnut olla melko hyväntahtoista kiusantekoa.

Suomen murteiden sanakirjan artikkeleissa esimerkiksi Sysmässä pilkataan hollolalaisia karvakauluksiksi, Keuruulla multialaisia keltiäisiksi ja Utajärvellä kuhmolaisia kaitahartioiksi. Hämeessä on entisinä aikoina tunnettu hokema: Tuuloksessa on tussun tassuja, Hauholla vallan hassuja, Lammilla lapiopäitä, Koskella koreeta kansaa.

Vähänkyrön asukkaat taas ovat olleet naapurikuntalaisten puheissa fyrrykyrölääsiä. Nimitys juontuu Vähänkyrön läkkiseppäperinteestä ja puhallettavien hyrrien, fyrryjen, valmistamisesta.

Vieläkö naapureita tällä tavalla nimitellään ja mihin pilkkanimi mahtaa perustua? Vastata voi tämän blogin kommenttikentässä, Kotimaisten kielten keskuksen Facebook-sivulla tai Twitter-tilillä. Sosiaalisen median kanavissa aihetunniste on #Sanastaja2020.

Vastauksia tai vastaajan yhteys- tai muita henkilötietoja ei tallenneta Kotukseen niiden käsittelyä pidemmäksi ajaksi, mutta poimintoja niistä voidaan julkaista nimettömänä Sanastaja 2020 -blogissa.

Vähäkyröläinen perinnelelu fyrry. Kuva: Riikka Tervonen, Kotus.

Palaa otsikoihin | 1 puheenvuoro

21.9.2020 11.39
Mauri Ilmari
Köllinimen kantajia oomme kaikki
Eipä taida Kotuksen keräykseen havaintoja kertyä, ellei kenttää laajenneta. Kotimainen kielihän se on ruotsikin. Sen sanastossa me tämän blogin lukijat ja tekijät olemme finnkolingeja.
Siinä ei pilkkaa tarvitse nähdä. Jos vaikkapa laivaväessä oli kaksi suomenkielistä, jotka työn lomassa toisilleen huutelivat, kai ne sanomiset alkoivat "kuule". Vastaavasti olen kuullut ruotsia sanottavan höördukieleksi.