Sanastaja 2020 -blogissa ja somekyselyissä tiedusteltiin tämän vuosituhannen kielenkäyttäjien tuntemia murresanoja arkisilta elämänalueilta. Kysymyksiä julkaistiin vuoden 2020 ajan noin kerran kuukaudessa ja vastauksista esitettiin poimintoja tässä blogissa. Blogia ja kyselyitä toimitti Suomen murteiden sanakirjan toimittaja Riikka Tervonen.
Sanastaja 2020
Veret tuotihin saunahan korvehella, jok'oli isoo astia. Siitä sitä kauhastihin sankohon, josta heitettihin napolla löylyveret kiukahalle. Eteläpohojalaanen oon.
Karjalaisena saunojana miula on vesi isossa korvossa, johon se on kannettu sankola (sankko).
Meillä Etelä-Karjalassa (Lappeenranta) vettä kannetaan saunaan ämpärillä. Ämpäristä se voidaan kaataa isompaan saaviin.
Sanko vai sankko, tämä on perheessämme suuri hilpeän väännön aihe. Minä (kotoisin Pohjois-Karjalasta) puhun sankosta (sankko) ja puolisoni (kotoisin Keski-Suomesta) sangosta (sanko). Onneksi tähän yksikahvaiseen kantoastiaan voi viitata myös ämpärinä.
Kelpuutan ämpärin, sankokin menee mutta sankko kuulostaa jo vallan mahdottomalta.
Kyselyyn vastanneet kertoivat myös löylynheittovälineiden sekä peseytymisastioiden nimistä. Saunan lauteella oleva yksikorvainen vesiastia on yksimielisesti kiulu, mutta pesuastioille on synonyymeja siitäkin edestä.
Uudeltamaalta ja länsirannikolta kotoisin olevat isän sukulaiset kutsuivat [löylykauhaa] kuupaksi, mutta itselleni tutummalta tuntuu eteläkarjalaisen äidin puolen suvun käyttämä koussikka.
Se, jolla heitetään, on nappo. Tässä kohtaa jään aina kiinni sukujuuristani, vaikka puhun muuten selvää uuttamaata.
Saunassa en [Mikkelissä] ymmärtänyt, kun piti laittaa koililla/koelilla taasaan vettä. Olin siihen asti ammentanut vettä kauhalla vatiin!Pienempi ja laakeampi pesuastia on vanna, soikko tai vati. Tässä sanastossa oletan olennaista olevan vanhempieni juuret Etelä-Karjalan/Etelä-Savon seuduilla ja toisaalta Pohjois-Satakunnassa.
Sodankylässä vettä ammennetaan muovisella kauhalla pesuvateihin, joista puhuttiin lapsuudessani 80- ja 90-luvun vaihteessa joskus myös kooleina. Varsinkin mummolassa käytettiin tuota kooli-sanaa.
Vesiastiat ovat tarpeen ikkunanpesussakin. Tyttäret eivät ole ymmärtäneet, kun kaipaan vatia, koolia tai pesusoikkoa. Mukamas. Saunaan käyvät myös. Liekö satakuntalaisia sanoja äidin ja tädin sanastosta.
Elokuussa kysytään makoisan punaisen pensasmarjan nimityksiä: onko se vadelma, vattu vai vaapukka? Ovatko vaarain tai hallain tuttuja?
Vastata voi tämän blogin kommenttikentässä, Kotimaisten kielten
keskuksen Facebook-sivulla tai Twitter-tilillä. Sosiaalisen median
kanavissa aihetunniste on #Sanastaja2020.
Vastauksia tai vastaajan yhteys- tai muita henkilötietoja ei tallenneta Kotukseen niiden käsittelyä pidemmäksi ajaksi, mutta poimintoja niistä voidaan julkaista nimettömänä Sanastaja 2020 -blogissa.
Palaa otsikoihin | 6 puheenvuoroa
