Kieli pelittämään -blogissa julkaistaan Kotimaisten kielten keskuksen asiantuntijoiden Fair Play -lehteen kirjoittamia kielijuttuja. Fair Play on Urheilutoimittajain liiton lehti. (Kuva: Volker von Bonin, 1952. Lehtileike:
Riihimäen Sanomat, 1926. Kuvankäsittely: Risto Uusikoski.)
12.12.2019 13.18
Mestareita ja urheilijoita
Vinkkejä urheilusta kirjoittaville.
Miten mestaruuksista tulisi kirjoittaa, jotta menisi oikein? Voittaako Suomi jääkiekossa maailman mestaruuden vai maailmanmestaruuden? Entä jalkapallossa: voittaako Saksa Euroopan mestaruuden vai Euroopan-mestaruuden?
Maailmanmestaruus ja maailmanmestari ovat tietenkin yhdyssanoja. Kirjoitusasun voi tarkistaa yleiskieltä kuvaavasta Kielitoimiston sanakirjasta.
Erisnimen sisältävistä mestari- ja mestaruus-ilmauksista on ohje Kielitoimiston ohjepankissa. Ne voidaan kirjoittaa kahdella tavalla: Suomen mestari tai Suomen-mestari, Euroopan mestaruus tai Euroopan-mestaruus. Suomessa yleiset mestaruuden ilmaukset on mahdollista kirjoittaa myös kuten maailmanmestaruus ja maailmanmestari eli pienellä alkukirjaimella ja yhteen: esimerkiksi suomenmestari ja euroopanmestaruus.
Mutta pitäisikö kirjoittaa ”vuoden urheilija” vai ”Vuoden urheilija”? Palkintojen ja niihin rinnastuvien kunnianosoitusten nimistä ollaan laatimassa erillistä ohjetta Kielitoimiston ohjepankkiin. Kummallekin kirjoitustavalle on perusteensa, joten isokin alkukirjain on näissä tapauksissa mahdollinen, siis Vuoden urheilija käy. (Tavaramerkki kannattaa kirjoittaa julkisessa viestinnässä yleiskielen suositusten mukaisesti, vaikka rekisteröity kirjoitustapa on toinen.)
Urheaa urheilua?
Kielen asiantuntijoilta kysytään usein, mistä sanat tulevat. Kotimaisten kielten keskuksen verkkosivuilla on runsaasti tietoa sanojen alkuperästä eli etymologiasta. Myös urheilla- ja urheilu-sanoista on kysytty.
Verbi urheilla ja siitä johdettu substantiivi urheilu ovat 1800-luvun lopun tietoisen sanaston kehittelyn tuotteita. Sana urheilu hyväksyttiin vuonna 1886 ruotsin idrott-sanan vastineeksi.
Murteiden urheilla-verbi otettiin tuolloin yleiskieliseen käyttöön uudessa merkityksessä. Murteissa verbi kuvaa uhkarohkeaa toimintaa. Verbi on johdettu sanasta urho, joka esiintyy jo Mikael Agricolan teksteissä ja tarkoittaa täysikasvuista miestä ja sankaria. Sanan johdoksia ovat myös urhoollinen ja urhea.
- Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä
- Urheilla ja urheilu (Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä)
Pelittää jäätävästi?
Tämän palstan nimi on Kieli pelittämään. Mutta onko toimimista tarkoittava pelittää yleiskieltä?
Pelittää-sana otettiin Kielitoimiston sanakirjaan vuonna 2008. Sanakirjassa on yleiskielen ja erikoiskielten sanojen lisäksi jonkin verran arkikielen, murteiden ja slanginkin sanoja. Pelittää-sanan perässä lukeekin sanakirjassa merkintä ”ark.”, joka tarkoittaa arkikielistä. Ilmaisua ei siis yleensä käytetä neutraaleissa asiateksteissä, kuten uutisissa.
Vuonna 2018 pelittää-sana mainitaan kielenhuollon tiedotuslehdessä Kielikellossa muotisanana. Jutun otsikko on ”Huikean ketterä ratkaisu pelittää jäätävästi”.
Kirjoitus on julkaistu Fair Play -lehdessä 4/2019 (11.12.2019).
Palaa otsikoihin | 0 puheenvuoroa
Ei puheenvuoroja