Kyllä ja yes

Kyllä-sanoja löytyi kolmisenkymmentä. Mitä moninaisimmat ilmaukset olivat löytäneet suomenkielisen muotonsa kyllä-sanan avulla: ”kyllä sitä sattuu” (oh, it happens), ”hän oli kyllä aavistellut” (she half-perceived), ”kumma kyllä” (in a strange way), ”sitä minä kyllä eniten pelkään” (that’s my greatest worry really), ”testamentissa se kyllä jätettiin teille” (it was certainly left to you in the will), ”sen kyllä huomaa” (so one might have guessed).

Monesti alkutekstissä ei ollut mitään selvästi erottuvaa sysäystä, ”kyllä” vain antoi verbille lisää painoa. ”Kyllä komplikaatioita [---] riittää”, ”Paitsi että en kyllä ollut koskaan sanonut”, ”Ymmärrän kyllä”.

En oikeastaan hämmästynyt, kun vain kolmessa tapauksessa takana oli englannin ”yes”, onhan suomen ”kyllä” lähinnä vahvistava apusana. Kahdessa myöntävää vastausta painotettiin: ”Kyllä hän pääsi turvallisesti perille” ja ”Tiesin kyllä” ja kolmas käsitteli asetelmaa ”kyllä tai ei”

”Yes” esiintyi alkutekstissä jotakuinkin yhtä usein kuin ”kyllä” käännöksessäni, mutta siis vain yksi kymmenestä kääntyi sanalla ”kyllä”. Toisin kuin ”kyllä”, ”yes” vastaa aina kysymykseen, joko julkipantuun tai implisiittiseen. Yksinkertaisen lauseenalkuisen yes-sanan tavallisin vastine on käännöksessäni ”niin”, mutta sieltä löytyi myös ”niin, niin”, ”joo”, ”joo joo”, ”jaha”, ”aivan” sekä verbin toistoa: ”tiesin”, ”sain kuin sainkin”, ”oli oli”. Yksisanaisen myöntävän vastauksen olin kerran kääntänyt muotoon ”totta”. ”Yes, well, there it is” kääntyi luontevimmin: ”No jaa, minkäs teet”.

”Yes”-sanaa löytyy myös lauseen keskeltä. ”For the present, yes, that is the case” ja ”Logic: yes, where is logic?” käänsin ”Tällä hetkellä näin on asian laita” ja ”Logiikka, tosiaan, missä on logiikka?”

Suomentaessa ei auta kääntää sanoja, kyllä pienin käännettävä yksikkö on lauseke.

Palaa otsikoihin | 13 puheenvuoroa