Pirkko Nuolijärvi
Entä jos ei olisi suomennoksia?
Joka kerta, kun suomentajan lahjan saa, tulee miettineeksi suomentajien merkitystä tässä kieliyhteisössä ja tälle kielelle.
Suomennokset ovat aina olleet tärkeitä suomenkieliselle yhteisölle ja suomen kielen kehitykselle Mikael Agricolasta lähtien. Suomen kirjakielen alkutaipaleella suomen kieltä ja suomalaista kirjallisuutta kehitettiin nimenomaan käännösten avulla. Usean vuosisadan ajan suomenkieliset tekstit olivat lähes yksinomaan käännöstekstejä, yleensä hengellisiä tekstejä ja lakitekstejä. 1800-luku oli suomalaisen kaunokirjallisuuden syntyvaihetta, jolloin suomennokset avasivat tietä suomeksi kirjoitetulle kaunokirjallisuudelle luomalla kielellisiä ja kirjallisia malleja.
Kauno- ja tietokirjallisuuden suomennosten lisäksi työmme ja vapaa-aikamme on täynnä käännöstekstejä: käyttöohjeita, tuoteselosteita, lehtitekstejä sekä televisio-ohjelmien ja elokuvien tekstityksiä.
Suomentaminen on luovaa ja kurinalaista työtä ja se vaatii lujaa ammattitaitoa: erittäin hyvää äidinkielen ja sen kaikkien kielimuotojen taitoa ja oman kulttuurin tuntemusta, erittäin hyvää vieraan kielen taitoa ja vieraan kulttuurin tuntemusta, erikoisalojen tuntemusta sekä käyttäjän kannalta toimivien tekstien tuottamisen taitoa. Lisäksi kääntäjällä tulee olla kykyä välittää tekstien maailmoja kielestä ja kulttuurista toiseen ja toimia kulttuurienvälisen viestinnän siltana. Suomentajat ovat siis varsinaisia moniottelijoita monen maailman sisällä ja rajalla.
Miten paljon laihempi ja köyhempi olisikaan suomenkielinen tekstimaisema, jos suomentajia ei olisi! Meiltä puuttuisi Sieppari ruispellossa, Peppi Pitkätossu ja Ronja Ryövärintytär, Kunnon sotamies Švejk, Oblomov ja Buddenbrookit. Luetteloa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään, ja aina lukija tunnistaisi teoksia, jotka ovat olleet hänelle tärkeitä. Tietokirjallisuudesta puhumattakaan. Siitä enemmän joskus toiste.
Suomentajat ovat vaikuttaneet ja vaikuttavat käsitykseemme maailmasta enemmän kuin osaan edes aavistaa. Olisi mukava kuulla, mitkä teokset ovat olleet tämän blogin lukijoille tärkeitä.
Palaa otsikoihin | 18 puheenvuoroa
Jos nyt kumminkin vastaisi: No sitten varmaan luettaisiin kirjoja muilla kielillä. Ruotsiksi, englanniksi ja ehkä muillakin kielillä. Olisko se kauheaa? Eikös niitä pakko-opeteta koulussa sitä varten, että niitä käytettäisiin?
Isoksi osaksi luettaisiin kirjoja alkukielellä, ja eikös yleensä sanota että niin kirjat olisi parasta lukea?
Käyttöohjeet, tuoteselosteet ja lehtitekstit olisi yleensä parasta jättää suomentamatta. Niissä nimittäin on yleensä sen verran paljon asiavirheitä (kielivirheistä nyt edes puhumatta), koska ne teetetään halpatyövoimalla tai jopa käännöskoneilla.
Kirjoittaja varmaan tarkoitti retorista kysymystä.
Sen sijaan asiatekstien kääntäjät ovat kuin siivoojia: jos työ tehdään hyvin, kukaan ei kiinnitä huomiota, saati kiitä, mutta jos työ tehdään huonosti, kaikki ovat valittamassa.
Käyttöohjeiden yms. asiakäännösten laatu ei parane, ennen kuin tilaajat alkavat arvostaa laatua ja ovat myös valmiita maksamaan siitä. Nykytilanteessa halpatyövoiman käyttö ja muukin hintojen polkeminen merkitsevät sitä, että käännöksiä on tuotettava liukuhihnalta, mikä ei ainakaan paranna laatua.
Käyttöohjeet tms. ovat jo pitkään olleet useimmiten niin kehnosti suomennettuja, että niistä on lähinnä harmia. Ei tämä muutu miksikään sanomalla ettei niin saa olla. Raha kaiken hankkii, ja rahan takia säästetään kääntämisessä. Jos huonosta käyttöohjeesta tulisi sadan tuhannen sakko, niin tilanne olisi toinen. Sellaista ei kuitenkaan kukaan ole uskaltanut ehdottaa saati vaatia.
Kaikenlaisten kielipoliittisten ohjelmien väsääminen on näennäistoimintaa, puuhastelua, jolla luodaan vain kuvitelmia siitä, että jotain tapahtuisi. Jos firmojen kustannuslaskelmiin ei pakoteta rahaa, joka firman pitää maksaa jos käännös on ala-arvoinen, on yhdentekevää, saadaanko joku lausumaan jokunen ylevä lause suomen kielen puolesta.
Mitäs varten koulussa opetetaan vieraita kieliä jos ei lukemista varten? Lukeminen sentään on kaikista kielen käyttömuodoista helpoin - helpompi kuin kirjoittaminen, puhumattakaan puhumisesta ja kuuntelemisesta. Jos jää jokin nyanssi ymmärtämättä, so not? Ei peruslukija suomenkielisenkään kaunokirjallisuuden hienouksia tajua
Se kirjallisuus, mitä suomalaiset enimmäkseen lukevat, on kirjoitettu alkujaan englanniksi. Siis jos katsotaan todellisia lukutottumuksia eikä sitä, mistä kulttuurisivuilla ja -lehdissä kirjoitetaan tai mitä koulussa tuputetaan. Jokaista ranskalaisen romaanin lukijaa kohti on leegio amerikkalaisen menestysromaanin lukijoita.
Miksi siis se pitäisi lukea suomeksi käännettynä sen sijaan, että se luetaan alkukielellä, jolloin kohdataan alkuperäisteos ja pidetään yllä ja kehitetään kielitaitoa? Sitä paitsi uusi kirja voidaan lukea heti eikä joskus vuoden päästä, kun käännös on tullut.
Eikä kukaan ole vaatinut, että kaikki pitää lukea alkukielellä. Jos ruvetaan katsomaan englanniksi käännettyä kirjallisuutta, niin eiköhän sitä löydy satoja kertoja enemmän kuin suomennettua - kohtuullisempaan hintaan.
Englannin kieli on varmaan yksi harvoja kouluaineita, jotka valtaosa oppilaista kokee todella tarpeelliseksi ja mielekkääksi. Paitsi jos on huono opettaja, jolloin asiaa oikeasti harmitellaan, muutenhan huono opettaja on vain vitsin arvoinen.
Kun suitsutetaan suomentamiselle ja annetaan ymmärtää, että vain suomeksi voi suomalainen lukea kirjoja, niin eiköhän se ole ummehtuneessa perunakuopassa kykkimistä jos mikä.
Odysseiaa olen muuten yrittänyt lukea suomennoksina, mutta ne ovat toinen toistaan kikkailevampia eri tavoin. Englanninnoksissa on enemmän valinnanvaraa. Mutta jo oikeastihan kaikki tietävät Odysseiasta ihan tarpeeksi, sillä perusjutut on kerrottu moneen kertaan proosatarinoina, kuvitettuina klassikkoina, mukaelmina jne.
Jos ihan välttämättä pitää Homeroksen runoutta lukea, kyllä se kannattaa tehdä alkukielellä.