Nostoja Kielitoimiston ohjepankista
Puolukat on poimittu poimurilla – vai ovat poimittu?
Nosto Kielitoimiston ohjepankista: Millä perusteella olla-verbin muoto valitaan?
Lauseet Lapset poimivat puolukoita ja Lapset ovat poimimassa puolukoita ovat aktiivilauseita, joissa verbit poimivat ja ovat (poimimassa) mukautuvat tekijää tarkoittavan monikollisen subjektin lapset monikkomuotoon (lapset poimivat, lapset ovat).
Passiivilauseessa taas ei ole tekijää tarkoittavaa subjektia. Lauseessa Puolukat poimitaan poimurilla sana puolukat on kohdetta tarkoittavana objektina. Passiivimuotoisen verbin poimitaan aikamuoto on preesens, joka ilmaisee nykyistä, tulevaa tai yleispätevää aikaa.
Otsikon esimerkkilauseen passiivimuotoinen verbi edustaa kuitenkin mennyttä aikaa ilmaisevaa perfektiä eli vastaa kysymykseen ”mitä on tehty?”. Vastaus kuuluu: Puolukat on poimittu poimurilla. Lause on edelleen passiivilause, ja sana puolukat on siinäkin objektin tehtävässä eli poimimisen kohteena. Tulostavoitteen mukaisesti puolukat on poimittu. Pian ne on kai myös hillottu tai mehustettu.
Milloin monikollinen verbimuoto ovat sitten sopisi? Esimerkiksi lauseessa Puolukat ovat käsin poimittuja ja kiiltäviä monikkomuotoinen sana puolukat on subjektin tehtävässä. Tällöin verbi on subjektin monikollisuuden takia monikossa (ovat), samoin kuin lauseen lopun kuvailevatkin ilmaukset (poimittuja, kiiltäviä).
Viime vuosina nopeasti yleistynyt ilmaustyyppi ”Puolukat ovat poimittu poimurilla”, ”Hillot ovat keitetty” on siis eräänlainen sekamuoto. Se ei ole yleiskielen suosituksen mukainen.