Minä ja te selviämme, sinä ja he tapaatte vielä

Nosto Kielitoimiston ohjepankista: Vahvin persoona määrää verbin muodon.

Kun lauseen tekijää tms. tarkoittavana subjektina on ilmaus, jossa ja-sanalla rinnastetut tekijät edustavat eri persoonia (kuten minä ja sinä, opettaja ja me, sinä ja sisaruksesi), verbimuoto valitaan niin sanotun vahvimman persoonan mukaan. Nämä on korostettu esimerkeissä kursiivilla. Ensimmäinen persoona on vahvin ja kolmas heikoin.

Ensimmäinen persoona (minä, me) ”voittaa”, eli verbiä taivutetaan sen mukaan. Koska tekijöitä on monta, verbi on monikossa.

Minä ja sinä halaamme pitkään.
Opettaja ja me yritimme soittaa videopuhelun.

Toinen persoona (sinä, te) taas on kolmatta (hän, he) vahvempi:

Sinä ja sisaruksesi voisitte pitää huolta toisistanne.

Kuten näistä esimerkeistä voi huomata, verbi on joko monikon ensimmäisessä persoonassa (halaamme, yritimme) tai monikon toisessa persoonassa (voisitte).

Joskus tulee vastaan lauseita, joissa verbi taipuu sitä lähimpänä olevan subjektin mukaan. Lause on kyllä ymmärrettävä, mutta vahvempien persoonien syrjäyttäminen voi katkaista lukemisen. Selvintä on käyttää vahvimman persoonan mukaista muotoa.

Sinä, minä ja kaikki Twitterin käyttäjät tietävät, ettei hän ole lääketieteen asiantuntija.
→ Sinä, minä ja kaikki Twitterin käyttäjät tiedämme, että – –.

-ko-/-kö-muotoisissa kysymyksissä (olemmeko, näettekö) verbi on lauseen alussa ja subjekti seuraa vasta sen jälkeen. Tässäkin tapauksessa verbi tulee monikkomuotoon, joka valitaan vahvimman persoonan perusteella. Jos verbiä taivuttaa yksikkömuodossa lähimmän subjektin mukaisesti, lause voi olla hankala hahmottaa ensi lukemalta.

Olenko minä ja te yksimielisiä tilanteesta?
→ Olemmeko minä ja te – –?

Näetköhän sinä ja serkkusi kesällä sukujuhlissa?
→ Näetteköhän sinä ja serkkusi – –?

Lue lisää Kielitoimiston ohjepankista

• Verbin persoonamuoto: ja-sana ja eri persoonat (minä ja hän olemme)
• Verbin persoonamuoto (ohjekokonaisuus)
  
  

Palaa otsikoihin