Vanhan kirjasuomen oikeinkirjoituksen piirteitä
Nykyään suomea kirjoitetaan niin, että samaa äännettä merkitään aina samalla kirjaimella ja kukin kirjain tarkoittaa aina samaa äännettä. Poikkeuksen muodostaa vain äng-äänne.
Näin ei kuitenkaan ollut silloin, kun suomea alettiin
kirjoittaa, eikä vielä moneen sataan vuoteen. Aluksi lähes kaikilla äänteillä oli useita eri
merkintätapoja ja sama kirjain saattoi puolestaan merkitä eri ympäristöissä eri
äänteitä.
Vielä 1700-luvulla sama sana voitiin kirjoittaa eri tavoin samassakin tekstissä. ”Yksi äänne – yksi kirjain” ‑periaate vakiintui vasta 1800-luvun lopulla.